Leikin merkitys sosiaalisten taitojen kehityksessä alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa
Palola, Milja; Rehelmä, Emma (2024-04-30)
Leikin merkitys sosiaalisten taitojen kehityksessä alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa
(30.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024043024614
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024043024614
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leikin merkitystä sosiaalisten taitojen kehityksessä alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa. Leikki on keskeinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa ja se voidaan yhdistää useaan eri pedagogiseen toimintaan. Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille, kehitykselle ja oppimiselle. Eri toimintaympäristöjen tarjoamat mahdollisuudet sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoittamiseen ovat ratkaisevan tärkeitä kielen ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Tästä syystä kirjallisuuskatsauksemme kohdistui siihen, miten alle 3-vuotiaat huomioivat vertaisiaan leikissä. Lisäksi tarkastelimme miten varhaiskasvattaja voi omalla toiminnallaan tukea vertaisten huomioimista leikissä.
Tutkimusmenetelmänä käytimme integroivaa kirjallisuuskatsausta, aineistona käytimme kahdeksaa vertaisarvioitua artikkelia, jotka olivat julkaistu viimeisen kahdenkymmenen vuoden sisällä. Artikkeleissa esitettyjä tutkimustuloksia ja aineistoesimerkkejä analysointiin teemoittelemalla. Artikkeleiden aineistoesimerkeistä nousi esiin seuraavat teemat: non-verbaalinen viestintä, hymyily ja lelun tarjoaminen. Artikkeleista nostettiin esiin tutkimuskysymykset, -menetelmät ja -tulokset.
Integroivan kirjallisuuskatsauksemme tulokset osoittavat, että taaperot huomioivat vertaisiaan pääasiallisesti non-verbaalisen viestinnän keinoin. Myös hymyily ja nauraminen olivat myös keskeisessä roolissa taaperoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tuloksissa nousi esiin myös aikuisen suunnitteleman fyysisen oppimisympäristön tärkeys ja sen merkitys lapsen sosiaalisten taitojen kehityksessä ja luonnollisten vertaissuhteiden syntymisessä.
Alle 3-vuotiaita lapsia ja heidän vertaissuhteitaan koskevaa tutkimustietoa tulisi lisätä, jotta vertaissuhteiden tukemisen merkitys ymmärrettäisiin paremmin ja taaperoiden keskinäisten sosiaalisten suhteiden tukeminen olisi tietoista toimintaa osana varhaiskasvatuksen opettajan päivittäistä työtä.
Tutkimusmenetelmänä käytimme integroivaa kirjallisuuskatsausta, aineistona käytimme kahdeksaa vertaisarvioitua artikkelia, jotka olivat julkaistu viimeisen kahdenkymmenen vuoden sisällä. Artikkeleissa esitettyjä tutkimustuloksia ja aineistoesimerkkejä analysointiin teemoittelemalla. Artikkeleiden aineistoesimerkeistä nousi esiin seuraavat teemat: non-verbaalinen viestintä, hymyily ja lelun tarjoaminen. Artikkeleista nostettiin esiin tutkimuskysymykset, -menetelmät ja -tulokset.
Integroivan kirjallisuuskatsauksemme tulokset osoittavat, että taaperot huomioivat vertaisiaan pääasiallisesti non-verbaalisen viestinnän keinoin. Myös hymyily ja nauraminen olivat myös keskeisessä roolissa taaperoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tuloksissa nousi esiin myös aikuisen suunnitteleman fyysisen oppimisympäristön tärkeys ja sen merkitys lapsen sosiaalisten taitojen kehityksessä ja luonnollisten vertaissuhteiden syntymisessä.
Alle 3-vuotiaita lapsia ja heidän vertaissuhteitaan koskevaa tutkimustietoa tulisi lisätä, jotta vertaissuhteiden tukemisen merkitys ymmärrettäisiin paremmin ja taaperoiden keskinäisten sosiaalisten suhteiden tukeminen olisi tietoista toimintaa osana varhaiskasvatuksen opettajan päivittäistä työtä.