Äänen hyvinvointi ja siihen liittyvät näkemykset luokanopettajaopiskelijoiden keskuudessa

Abstract

Tutkimuksessa käsiteltiin luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä ja asenteita äänensä hyvinvoinnista ja opettajan työn äänivaatimuksista. Lisäksi tarkasteltiin heidän äänenkäytöllisiä valmiuksiaan yleisellä tasolla ja opettajankoulutuksen kontekstissa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu ääniongelmien ja -oireiden yleisyys sekä opettajien että opettajaopiskelijoiden keskuudessa. Syinä tähän on esitetty äänellisesti vaativaa työnkuvaa sekä tiedon ja tietoisuuden puutetta ilmiön yleisyydestä, siihen liittyvistä oireista tai niiden vakavuudesta. Ääntä voidaan tarkastella niin puhujan kuin kuulijan näkökulmasta. Puhujana hyvä ääni on vaivatonta ja kivutonta tuottaa. Kuulijana taas hyvä ääni on selkeää kuunnella eikä se esimerkiksi poikkea huomattavasti vertaisten äänestä laadun, korkeuden tai voimakkuuden osalta. Muutoin kyseessä voi olla ääniongelma. Niiden todentamisen avainasemassa on terveydenhuollon ammattilaisen arvion lisäksi yksilön oma kokemus. Erityisesti työn kannalta on erittäin tärkeää, että yksilö kokee äänensä vastaavan työn odotuksia, sillä muussa tapauksessa voidaan katsoa kyseessä olevan ääniongelma. Ääniongelmaan viittaavat oireet voivat liittyä äänen laatuun, korkeuteen ja voimakkuuteen sekä näissä tapahtuviin muutoksiin. Näiden oireiden kehittymisen taustalla vaikuttaa useampi tekijä, ja niiden vaikutus on hyvin yksilöllinen. Opetustyössä äänenkäyttötottumukset, taustamelu, sisäilman laatu ja stressi ovat havaittu vaikuttavan äänioireiden ja -ongelmien yleisyyteen. Aikaisempien tutkimusten perusteella herännyt huoli opettajien ja opettajaksi opiskelevien ääniongelmien yleisyydestä ja heikosta ääniergonomiasta johti tarpeeseen tutkia tarkemmin luokanopettajaopiskelijoiden asenteita, valmiuksia ja näkemyksiä äänen hyvinvoinnista. Tutkimus toteutettiin survey-tutkimuksena, jossa kerättiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa Turun yliopiston luokanopettajaopiskelijoilta (N = 48) Webropol-kyselylomakkeella. Kyselylomakkeiden äänen tilaa koskevat kysymykset pohjauivat Jacobsonin ja kumppaneiden Voice Handicap Indexiin (VHI). Asenteita ja valmiuksia koskevat kysymykset olivat itse laadittuja avoimia kysymyksiä. Kyselylomakeaineisto käsiteltiin jakamalla aineisto kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen osaan. Kvantitatiiviselle aineistolle tehtiin sisällön erittely, kun taas kvalitatiivinen aineisto analysoitiin analyysiyksiköiden perusteella. Enemmistö vastaajista ei VHI-pisteidensä perustella kokenut ääneensä liittyvää haittaa tai arvioi sen olevan hyvin vähäinen. Vain harvat vastaajista raportoivat aiempaa kokemusta ääniongelmista, eikä kukaan heistä ollut hakenut apua oireisiinsa. Opettajan työssä ääni nähtiin vähintään tärkeänä, mutta lähes puolet vastaajista kuvasi omaa äänenkäyttöään opetustilanteissa joko tilapäisesti tai jatkuvasti kuormittavaksi. Äänenkäytöllisiä valmiuksia, eli äänenhuoltoon liittyvää tietoa tai työkaluja, olikin suurimmalla osalla vastanneista vain vähän tai ei lainkaan. Myös opettajankoulutuksen tarjoama tieto aiheesta koettiin niukaksi. Yli puolet vastaajista arvioikin äänensä heikkenevän tulevaisuudessa jonkin verran, ja yleisesti ottaen äänen hyvinvointi ja tulevaisuus herätti pohdintaa ja epäilyksiä. Yhteenvetona tutkimus osoitti yhteneväisyyksiä aiempaan tutkimukseen opettajien ja opettavaksi opiskelevien äänestä ja asenteista. Vaikka äänen tärkeyden tiedostaminen nähtiin myönteisenä kehityssuuntana tuleville luokanopettajille, äänikäytöllisten valmiuksien puutteet korostivat tarvetta vahvistaa äänen hyvinvoinnin huomioimista opettajankoulutuksessa ja lisätä tietoisuutta äänenhuollosta ja sen merkityksestä opetustyössä.