Luokanopettajien valmiudet havaita lukivaikeus alakoulussa
Lammela, Vilhelmiina (2024-05-02)
Luokanopettajien valmiudet havaita lukivaikeus alakoulussa
(02.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050325517
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050325517
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia valmiuksia luokanopettajilla on oppilaan lukivaikeuden havaitsemiseen luokassa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaisiksi opettajat itse kokivat omat valmiutensa. Lukivaikeuden tehokas havainnointi on tärkeää, sillä ilman tarvittavaa tukea oppilas jää taidoissaan jälkeen ja saattaa kokea koulunkäynnin epämielekkäänä. Lukivaikeus koskettaa 5–10 prosenttia ikäluokasta, joten lähes jokaiselta luokalta löytyy oppilas, jolla on lukivaikeus.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastattelun avulla. Osallistujina tutkimuksessa oli viisi valmistunutta luokanopettajaa.
Opettajat mainitsivat tärkeimmiksi keinoksi havaita lukivaikeus oppilaan heikon luku- ja kirjoitustaidon. Jos oppilas on monikielinen eikä osaa vielä suomea kunnolla, voi olla vaikeaa erottaa, onko kyse lukivaikeudesta vai kielen oppimisen haasteesta. Osallistujat kokivat tarvitsevansa erityisopettajan tukea sekä sujuvaa kodin ja koulun yhteistyötä lukivaikeuksien sujuvaan havaitsemiseen.
Opettajat kokivat omat valmiutensa havaita lukivaikeus hyviksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajat olivat saaneet varmuutta lukivaikeuksien havaitsemiseen erityisesti kokemuksen kautta. Opettajat eivät olleet saaneet juurikaan koulutusta lukivaikeuksiin liittyen, joten oppimisvaikeuksien käsitteleminen vahvemmin opettajankoulutuksen aikana voisi vahvistaa myös vastavalmistuneiden opettajien käsityksiä omista kyvyistään.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastattelun avulla. Osallistujina tutkimuksessa oli viisi valmistunutta luokanopettajaa.
Opettajat mainitsivat tärkeimmiksi keinoksi havaita lukivaikeus oppilaan heikon luku- ja kirjoitustaidon. Jos oppilas on monikielinen eikä osaa vielä suomea kunnolla, voi olla vaikeaa erottaa, onko kyse lukivaikeudesta vai kielen oppimisen haasteesta. Osallistujat kokivat tarvitsevansa erityisopettajan tukea sekä sujuvaa kodin ja koulun yhteistyötä lukivaikeuksien sujuvaan havaitsemiseen.
Opettajat kokivat omat valmiutensa havaita lukivaikeus hyviksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajat olivat saaneet varmuutta lukivaikeuksien havaitsemiseen erityisesti kokemuksen kautta. Opettajat eivät olleet saaneet juurikaan koulutusta lukivaikeuksiin liittyen, joten oppimisvaikeuksien käsitteleminen vahvemmin opettajankoulutuksen aikana voisi vahvistaa myös vastavalmistuneiden opettajien käsityksiä omista kyvyistään.