Opettajien näkemyksiä sukupuolen moninaisuudesta sekä sukupuolitietoisuudesta ja sen toteuttamisesta kouluympäristössä

Abstract

Sukupuolitietoinen kasvatus on yksi tapa edistää sukupuolten tasa-arvoa. Sen tarkoituksena on tunnistaa yhteiskunnallisia ja kulttuurisia sukupuolittuneita käsityksiä ja ohjata opettajaa vähentämään näitä sukupuolikäsityksiä omassa käytöksessään. Myös perusopetuksen opetussuunnitelmassa kerrotaan sukupuolitietoisen kasvatuksen tärkeydestä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjänä. Vaikka perusopetuksen opetussuunnitelmassa korostetaan sukupuolitietoisen kasvatuksen tärkeyttä, jää sen toteuttamisen vastuu opettajalle itselleen. Aiemmista tutkimuksista on huomattu, että opettajat eivät ole saaneet koulutusta sukupuolitietoisen kasvatuksen toteuttamisesta opiskeluaikanaan tai työelämässä. Tutkimuksissa on havaittu myös oppilailla olevan sukupuolittuneita asenteita, joihin opettajan olisi tärkeää osata omalla toiminnallaan puuttua. Sukupuolitietoisen kasvatuksen lisäksi myös sukupuolen moninaisuus on tärkeää huomioida kouluissa. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien on tutkittu syrjäytyvän erityisesti sukupuolittuneilla aloilla. Syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi sukupuolen moninaisuus tulisi huomioida jo peruskouluikäisenä, jotta sitä voitaisiin torjua jo ennen sen tapahtumista.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan opettajien näkemyksiä sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolitietoisuudesta sekä opettajien valmiuksia toteuttaa sukupuolitietoista kasvatusta kouluympäristössä. Tutkimuksella halutaan selvittää opettajien käsityksiä sukupuolitietoisesta kasvatuksesta, koska opettajilla voi olla sen toteuttamiseen erilaisia asenteita ja käytäntöjä. Lisäksi tutkimuksen avulla halutaan selvittää opettajien näkemyksiä sukupuolen moninaisuudesta, sukupuolivähemmistöistä ja niihin suhtautumisesta omassa opetuksessa. Tutkijoita kiinnostaa erityisesti vanhempien opettajien ja nuorempien opettajien asenteelliset erot ja koulutuksen puute.

Tuloksista voidaan huomata, että kaikki opettajat pitivät sukupuolitietoista kasvatusta tärkeänä ja kokevat sen parantavan tasa-arvoa. Opettajien ja oppilaiden omien asenteiden koettiin vaikuttavan sukupuolen moninaisuuden huomioimiseen kouluympäristössä. Haastateltavat kokevat koulutuksen puutteen ja oman tiedon puutteen merkittäväksi haasteeksi sukupuolitietoisen kasvatuksen toteuttamisessa. He eivät olleet saaneet koulutusta sukupuolitietoisesta kasvatuksesta opiskeluaikanaan tai työelämässä. Opettajien tiedostamattomat tavat jakaa oppilaita ryhmiin sukupuolten perusteella vaikuttavat sukupuolitietoisen kasvatuksen toteutumiseen. Myös koulun rakenteelliset tekijät kuten sukupuolinormien perusteella jaetut pukuhuoneet ja vessatilat koettiin haasteelliseksi, koska ne eivät huomioi sukupuolivähemmistöjä eivätkä tue tasa-arvon toteutumista kouluympäristössä. Tutkimusta voidaan hyödyntää muun muassa pohdittaessa sekä nykyisten opettajien että opettajaopiskelijoiden koulutuksen tarpeellisuutta sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolitietoisesta kasvatuksesta.