Ääneen lukeminen ja äänikirjat varhaiskasvatuksessa

Abstract

Äänikirjat ovat yleistyneet nopeasti ja niiden käyttäminen on lisääntynyt myös varhaiskasvatuksen kentällä. PISA-tulosten lasku ja lasten lukutaidon heikentyminen ovat yhteydessä haasteisiin varhaislapsuudessa lapsille rikkaan kielellisen ympäristön tukemisessa. On tutkittu vain vähän, onko äänikirjojen kuuntelemisella todettu olevan samoja hyötyjä lapsen lukuinnon ja kehityksen kannalta kuin kirjojen lukemisella. Tutkimus käsittelee äänikirjojen ja ääneen lukemisen eroja varhaiskasvatuksen kentällä käsitellen molempien lukumuotojen yleisyyttä, käyttötilanteita sekä varhaiskasvattajien tuntemuksia lukemismuotojen käyttämisen helppoudesta ja haasteista. Tutkimus on toteutettu empiirisenä haastattelututkimuksena. Tutkimukseen vastanneet varhaiskasvattajat ovat Helsingin ja Turun päiväkodeista. Varhaiskasvattajien haastattelu toteutettiin alkuvuonna 2024 ja haastatteluun vastasi kahdeksan varhaiskasvattajaa. Tutkimuksessa saatujen tuloksien perusteella ääneen lukemista käytetään yleisemmin varhaiskasvatuksen kentällä kuin äänikirjojen kuuntelemista. Varhaiskasvatuksessa äänikirjoja käytetään etenkin lepohetkellä, mutta ääneen lukemista myös muissa päivän lukutilanteissa. Tutkimuksesta saaduista tuloksista saa tietoa eri lukumuotojen käytöstä varhaiskasvatuksen kentällä. Lapsille ääneen lukeminen on yhteydessä lapsen tulevaan lukuintoon ja monipuolisesti lapsen kehitykseen. Äänikirjojen kuuntelemisessa on samoja hyötyjä molempien lukutuokioiden samalla tukien keskittyneen kuuntelemisen taitoa.