Siirtohinnoittelu ja aggressiivinen verosuunnittelu oikeuskäytännössä

Abstract

Siirtohinnoittelusta on puhuttu viime vuosina ja vuosikymmeninä kasvavissa määrin. Siirtohinnoittelun merkitys nykypäivänä on yrityksille suuri, kun globalisoituva maailma tarjoaa yrityksille mahdollisuuden laajentaa liiketoimintaa aina vain kansainvälisemmäksi. OECD arvioi jo parikymmentä vuotta sitten, että konsernien sisäinen kauppa muodosti yli 60 % kaikesta maailmankaupasta, sen jälkeen määrä on kasvanut toistakymmentä prosenttiyksikköä. Siirtohinnoittelun määritelmä ei ole aivan yksiselitteinen. Tässä tutkielmassa käsitteellä viitataan toisiinsa etuyhteydessä olevien osapuolten tekemien liiketoimien hinnoitteluun. Siirtohinnoittelu on yrityksille merkittävä aihe tuloverotuksen näkökulmasta, koska liiketoiminnassa käytetty hinta vaikuttaa kyseisten yritysten verotettavan tulon tai tappion määrään. Koska aggressiivinen verosuunnittelu usein mielletään osittain virheellisesti osaksi siirtohinnoittelua, on tässä tutkielmassa päädytty vastaamaan tutkimuskysymykseen, missä menee siirtohinnoittelua koskevissa oikeustapauksissa oikeudellisesti hyväksyttävä raja aggressiivisessa verosuunnittelussa. Tutkielmassa erityisesti syvennytään korkeimman hallinto- oikeuden ratkaisemiin tapauksiin, joissa voi nähdä viitteitä konsernien harjoittamasta mahdollisesta aggressiivisesta verosuunnittelusta. Tutkielmassa käydään läpi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, jotka ovat päätyneet niin konsernin edun mukaiseen tuomioon kuin viranomaisen kantaa puoltavaan tuomioon. Kyseessä on vero-oikeudellinen tutkimus, jonka tärkeintä lähdekirjallisuutta on Helmisen, Knuutisen, Penttilän ja Raunion kirjoittama oikeuskirjallisuus. Myös OECD:n siirtohinnoitteluohjeet, hallituksen esitykset ja laki verotusmenettelystä ovat tutkielmassa hyödynnettyjä lähteitä. Tutkielman keskeisenä lähdeaineistona on käytetty relevantteja korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksiä, joissa on laajasti käsitelty siirtohinnoittelua eri näkökulmista. Tutkielmassa käsitellyissä KHO:n päätöksissä on arvioitu muun muassa koron markkinaehtoisuutta, location savings tilanteita, tuotannon uudelleen sijoittamista, hybridilainaa sekä sisäisen rahoituksen kanavoimista tytäryhtiön kautta. Tutkielman johtopäätöksissä päädytään siihen, että käsiteltyjen oikeustapausten perusteella on kyseessä enemmän tulkintakysymys harjoittiko konsernit siirtohinnoittelussa aggressiivista verosuunnittelua. Useammassa tutkielmassakin käsitellyssä oikeustapauksessa on paljon viitteitä siitä, että konsernit ovat käyttäneet siirtohinnoittelua aggressiivisen verosuunnittelun keinona. Huomioitavaa johtopäätöksissä on se, että konsernien kannattaisi nykyisen kaltaisessa lain tilassa jopa harjoittaa tietoisesti aggressiivista verosuunnittelua siirtohinnoittelun yhteydessä, koska lainsäätäjä on jättänyt VML 31 § hyvin laveatulkintaiseksi lakipykäläksi. Sen takia voikin todeta, että niin kauan kuin Suomessa kirjoitetaan yleisellä tasolla Suomen sisäinen lainsäädäntö, kuin myös verosopimusten tulonoikaisuun sallivat normit, on yrityksillä erittäin paljon omaa liikkumatilaa määritellessään markkinaehtoista hintaa. Vaikka konsernit pyrkivät nykypäivänä lähtökohtaisesti toimimaan lainmukaisesti ja Verohallinnon kanssa yhdessä konsernin siirtohinnoittelukysymyksiä ratkaisten, voi tutkielman perusteella silti nähdä viitteitä yritysten harjoittamasta aggressiivisesta verosuunnittelusta siirtohinnoittelutilanteissa.