Kiertotalouden ja toimitusketjun resilienssin yhteys elintarvikejärjestelmässä
Nummi, Laura (2024-05-07)
Kiertotalouden ja toimitusketjun resilienssin yhteys elintarvikejärjestelmässä
Nummi, Laura
(07.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430246
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430246
Tiivistelmä
Kiertotalous ja toimitusketjun resilienssi ovat viime vuosina saaneet runsaasti huomiota niin tieteessä, politiikassa kuin yritysmaailmassakin. Kiertotaloutta pidetään mahdollisena ratkaisuna erityisesti vähenevien luonnonvarojen riittoisuuden ja heikentyvän luonnontilan kannalta. Perinteisesti talouskasvulla ja negatiivisilla ympäristövaikutuksilla on ollut selvä korrelaatio. Kiertotaloudessa pyritään erottamaan nämä toisistaan ja tavoitellaan kestävämpiä järjestelmiä. Myös toimitusketjun resilienssin merkitys on noussut viime vuosina esille maailmanlaajuisesti vaikuttavien shokkien ja häiriöiden myötä. Muun muassa Ukrainan sota ja COVID 19 pandemia ovat näkyneet haasteina aina tuotteiden saatavuudesta yritystoiminnan kannattavuuteen saakka.
Elintarvikkeilla ja elintarvikejärjestelmällä on erityispiirteitä, jotka vaikuttavat kiertotalouden ja resilienssin käsittelyyn. Elintarvikkeiden luonne biologisena resurssina ja kertakäyttökulutustavarana rajaa kiertotalouden mahdollisuuksia. Toisaalta elintarvikejärjestelmä tuottaa mittavia negatiivisia vaikutuksia ympäristöön, joten muutokselle on tarvetta. Kiertotaloutta käsitellään elintarvikejärjestelmässä erityisesti jätteen vähentämisen sekä uudenlaisten ruokaratkaisujen löytämisen näkökulmasta. Resilienssille keskeinen näkökulma taas on ruokaturva, joka on elintarvikejärjestelmän kriittinen tulos. Elintarvikejärjestelmään kohdistuu yhä enemmän haavoittuvuuksia, ja järjestelmän resilienssiä voidaan tavoitella muun muassa tuotannon ja toimittajakannan monipuolistamisella, toimijoiden luottamuksella ja monipuolisella yhteistyöllä, lyhyillä toimitusketjuilla ja teknologisilla innovaatioilla.
Tutkielman perusteella kiertotalouden ja resilienssin välillä voidaan nähdä yhteys elintarvikejärjestelmässä. Kiertotaloudella ja resilienssillä voi olla toisiaan tukevia käytäntöjä, mutta toisaalta kiertotalouden implementointi voi lisätä elintarvikejärjestelmän haavoittuvuutta ja heikentää sen resilienssiä. Yhteiskehittämisellä voitaisiin välttyä näiltä riskeiltä ja löytää mahdollisia synergioita. Kiertotalouden ja resilienssin kehittämisen käytännöissä on myös yhteneväisyyksiä: uusiutuvan energian käyttö, yhteistyö, lyhyemmät toimitusketjut, innovaatiot ja uudenlaiset tuoteratkaisut.
Elintarvikkeilla ja elintarvikejärjestelmällä on erityispiirteitä, jotka vaikuttavat kiertotalouden ja resilienssin käsittelyyn. Elintarvikkeiden luonne biologisena resurssina ja kertakäyttökulutustavarana rajaa kiertotalouden mahdollisuuksia. Toisaalta elintarvikejärjestelmä tuottaa mittavia negatiivisia vaikutuksia ympäristöön, joten muutokselle on tarvetta. Kiertotaloutta käsitellään elintarvikejärjestelmässä erityisesti jätteen vähentämisen sekä uudenlaisten ruokaratkaisujen löytämisen näkökulmasta. Resilienssille keskeinen näkökulma taas on ruokaturva, joka on elintarvikejärjestelmän kriittinen tulos. Elintarvikejärjestelmään kohdistuu yhä enemmän haavoittuvuuksia, ja järjestelmän resilienssiä voidaan tavoitella muun muassa tuotannon ja toimittajakannan monipuolistamisella, toimijoiden luottamuksella ja monipuolisella yhteistyöllä, lyhyillä toimitusketjuilla ja teknologisilla innovaatioilla.
Tutkielman perusteella kiertotalouden ja resilienssin välillä voidaan nähdä yhteys elintarvikejärjestelmässä. Kiertotaloudella ja resilienssillä voi olla toisiaan tukevia käytäntöjä, mutta toisaalta kiertotalouden implementointi voi lisätä elintarvikejärjestelmän haavoittuvuutta ja heikentää sen resilienssiä. Yhteiskehittämisellä voitaisiin välttyä näiltä riskeiltä ja löytää mahdollisia synergioita. Kiertotalouden ja resilienssin kehittämisen käytännöissä on myös yhteneväisyyksiä: uusiutuvan energian käyttö, yhteistyö, lyhyemmät toimitusketjut, innovaatiot ja uudenlaiset tuoteratkaisut.