Keinotekoinen Fotosynteesi
Kiviahde, Pinja (2024-05-07)
Keinotekoinen Fotosynteesi
(07.05.2024)
Lataukset:
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430046
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430046
Tiivistelmä
Keinotekoinen fotosynteesi on prosessi, missä tuotetaan polttoaineita ja materiaaleja valonenergian avulla katalyyttisesti ilman eläviä soluja. Yksinkertaisimmillaan prosessissa voidaan tuottaa vetykaasua, jolloin luonnollista fotosynteesiä vastaavat prosessit valon absorboimiseen ja veden hajottamiseen liittyen on mahdollistettava. Vaihtoehtoisesti menetelmään voidaan lisätä hiilidioksidin sitominen, jolloin teknologian tulee myös pystyä sitomaan ilman hiilidioksidia ja pelkistämään vedenhajotuksen lopputuotteet monimutkaisimmiksi hiilipohjaisiksi materiaaleiksi.
Nykyteknologilla pystytään toteuttamaan fotosynteesin osaprosesseja onnistuneesti ja joitain kokonaisia laiteratkaisuja on myös olemassa. Laitteistoista yleisin ja stabiilein on fotokemiallinen PEC-koneisto, missä hapetus ja pelkistysreaktiot ovat eroteltu toisistaan. Keinotekoinen fotosynteesi ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole yltänyt vielä teollisuuden tasolle, vaan teknologia on edelleen kehitysvaiheessa. Jos tuotannon tehokkuutta saadaan tulevaisuudessa parannettua erilaisilla materiaalitekniikan optimointimenetelmillä ja/tai supramolekulaarisen kemian itsekokoontuvien ominaisuuksien avulla, voidaan keinotekoisen fotosynteesin avulla muuttaa energiasektoriamme kestävämmäksi ja vastaamaan kiertotalouden periaatteita.
Nykyteknologilla pystytään toteuttamaan fotosynteesin osaprosesseja onnistuneesti ja joitain kokonaisia laiteratkaisuja on myös olemassa. Laitteistoista yleisin ja stabiilein on fotokemiallinen PEC-koneisto, missä hapetus ja pelkistysreaktiot ovat eroteltu toisistaan. Keinotekoinen fotosynteesi ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole yltänyt vielä teollisuuden tasolle, vaan teknologia on edelleen kehitysvaiheessa. Jos tuotannon tehokkuutta saadaan tulevaisuudessa parannettua erilaisilla materiaalitekniikan optimointimenetelmillä ja/tai supramolekulaarisen kemian itsekokoontuvien ominaisuuksien avulla, voidaan keinotekoisen fotosynteesin avulla muuttaa energiasektoriamme kestävämmäksi ja vastaamaan kiertotalouden periaatteita.