Luottamus asiantuntijoita ja instituutioita kohtaan koronapandemian aikana
Ruth, Sonja (2024-05-07)
Luottamus asiantuntijoita ja instituutioita kohtaan koronapandemian aikana
Ruth, Sonja
(07.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051531098
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051531098
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää asiantuntijoihin ja instituutioihin kohdistuvan
luottamuksen taustalla olevia tekijöitä koronapandemian aikana yksilön näkökulmasta. Vuoden 2020
keväällä alkanut koronapandemia ja siitä seuranneet epidemiaa hillitsevät toimenpiteet ja niihin
reagointi ovat osoittaneet luottamuksen suuren merkityksen yhteiskunnan instituutioita sekä korona-
asiantuntijoita kohtaan. Korkeampi luottamuksen taso ennustaa asiantuntijoiden suositusten
noudattamista ja esimerkiksi koronarokotteen ottamista. Tavoitteena oli koota yhteen jo olemassa
olevaa tietoa yksilöllisistä institutionaalisen luottamuksen taustatekijöistä.
Toteutin tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostuu 11
kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Tutkimuskysymyksenä on: Millaiset yksilölliset tekijät ovat
yhteydessä luottamukseen asiantuntijoita ja instituutioita kohtaan koronapandemian aikana? Aineiston
perusteella muodostui kolme kategoriaa tekijöistä, joiden havaittiin olevan yhteydessä koronan
aikaiseen institutionaaliseen luottamukseen. Näitä olivat sosiodemografiset tekijät, henkilökohtaiset,
tilannesidonnaiset kokemukset sekä poliittinen ideologia.
Tulokset osoittivat, että sosiodemografisista tekijöistä ainoastaan koulutustason merkitys
luottamukseen oli selkeä. Korkea koulutustaso ennusti korkeampaa luottamusta, mutta iän ja
sukupuolen yhteyden osalta esiintyi ristiriitaisuuksia. Aineiston perusteella sosiodemografiset tekijät
ennustivat luottamusta kuitenkin heikosti verrattuna muihin tarkasteltuihin tekijöihin.
Henkilökohtaisista kokemuksista erityisesti alhainen koettu huoli koronan aiheuttamasta uhasta
itselleen ja yhteiskunnalle sekä alhainen huoli tartunnan saamisesta oli yhteydessä alhaisempaan
luottamukseen. Tarkastelluista tekijöistä poliittinen ideologia oli luotettavimmin yhteydessä
luottamukseen instituutioita kohtaan, oikeistolaisen ideologian ennustaessa alhaisempaa luottamusta
vasemmistoon verrattuna.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiodemografisilla tekijöillä on heikompi yhteys
institutionaaliseen luottamukseen, kun niitä tarkastellaan suhteessa omakohtaisiin kokemuksiin sekä
poliittiseen kantaan. Voidaan myös päätellä, että poliittisen kannan merkitys luottamuksessa tiedettä ja
asiantuntijoita kohtaan on korostunut koronapandemian aikana. Tulokset tukevat myös aiempien
kriisien aikana tehtyjä havaintoja siitä, että psykologisilla tekijöillä, kuten huolella, on yhteys
institutionaalisen luottamuksen muodostumiseen epävarmoina aikoina. Jatkotutkimuksissa olisikin
tarpeen selvittää näitä yhteyksiä enemmän, erityisesti poliittisten asenteiden osalta.
luottamuksen taustalla olevia tekijöitä koronapandemian aikana yksilön näkökulmasta. Vuoden 2020
keväällä alkanut koronapandemia ja siitä seuranneet epidemiaa hillitsevät toimenpiteet ja niihin
reagointi ovat osoittaneet luottamuksen suuren merkityksen yhteiskunnan instituutioita sekä korona-
asiantuntijoita kohtaan. Korkeampi luottamuksen taso ennustaa asiantuntijoiden suositusten
noudattamista ja esimerkiksi koronarokotteen ottamista. Tavoitteena oli koota yhteen jo olemassa
olevaa tietoa yksilöllisistä institutionaalisen luottamuksen taustatekijöistä.
Toteutin tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostuu 11
kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Tutkimuskysymyksenä on: Millaiset yksilölliset tekijät ovat
yhteydessä luottamukseen asiantuntijoita ja instituutioita kohtaan koronapandemian aikana? Aineiston
perusteella muodostui kolme kategoriaa tekijöistä, joiden havaittiin olevan yhteydessä koronan
aikaiseen institutionaaliseen luottamukseen. Näitä olivat sosiodemografiset tekijät, henkilökohtaiset,
tilannesidonnaiset kokemukset sekä poliittinen ideologia.
Tulokset osoittivat, että sosiodemografisista tekijöistä ainoastaan koulutustason merkitys
luottamukseen oli selkeä. Korkea koulutustaso ennusti korkeampaa luottamusta, mutta iän ja
sukupuolen yhteyden osalta esiintyi ristiriitaisuuksia. Aineiston perusteella sosiodemografiset tekijät
ennustivat luottamusta kuitenkin heikosti verrattuna muihin tarkasteltuihin tekijöihin.
Henkilökohtaisista kokemuksista erityisesti alhainen koettu huoli koronan aiheuttamasta uhasta
itselleen ja yhteiskunnalle sekä alhainen huoli tartunnan saamisesta oli yhteydessä alhaisempaan
luottamukseen. Tarkastelluista tekijöistä poliittinen ideologia oli luotettavimmin yhteydessä
luottamukseen instituutioita kohtaan, oikeistolaisen ideologian ennustaessa alhaisempaa luottamusta
vasemmistoon verrattuna.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiodemografisilla tekijöillä on heikompi yhteys
institutionaaliseen luottamukseen, kun niitä tarkastellaan suhteessa omakohtaisiin kokemuksiin sekä
poliittiseen kantaan. Voidaan myös päätellä, että poliittisen kannan merkitys luottamuksessa tiedettä ja
asiantuntijoita kohtaan on korostunut koronapandemian aikana. Tulokset tukevat myös aiempien
kriisien aikana tehtyjä havaintoja siitä, että psykologisilla tekijöillä, kuten huolella, on yhteys
institutionaalisen luottamuksen muodostumiseen epävarmoina aikoina. Jatkotutkimuksissa olisikin
tarpeen selvittää näitä yhteyksiä enemmän, erityisesti poliittisten asenteiden osalta.