Tutkimuskohteena muistisairautta sairastava lähiomainen : Dialoginen ja refleksiivinen tutkimusote osana etnografista kenttätyötä
Koskinen, Anna (2024-05-07)
Tutkimuskohteena muistisairautta sairastava lähiomainen : Dialoginen ja refleksiivinen tutkimusote osana etnografista kenttätyötä
Koskinen, Anna
(07.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051531035
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051531035
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee muistisairautta sairastavaa ihmistä läheltä ja hyvin henkilökohtaiselta tasolta: omaishoitajan ja muistisairaan lähiomaisen asemasta. Lähtöasetelma vaikuttaa tutkimuksen tekemiseen monella tasolla. Koti on samanaikaisesti jokapäiväisen ja alati muuttuvan elämän kiintopiste sekä tutkimuksen kenttä. Tutkimuksen kannalta olennaiset tapahtumat, keskustelut ja muistelu eivät rajoitu tiettyihin aikoihin tai tilanteisiin, vaan kaikki on arjen loppumatonta virtaa. Tutkimuksen kenttä on loppumatonta asioiden, suhteiden ja tunteiden verkostoa.
Tutkimusongelma muodostuu edellä mainittuja olosuhteita vasten ja niiden myötävaikutuksesta. Kysyn, voiko muistisairautta sairastava osallistua etnografiseen tutkimukseen ja millä tavoin? Tarkastelen ongelmaa keräämäni aineiston pohjalta, kääntämällä katseeni siihen, kuinka johdonmukaista dialogia voi rakentaa ja ylläpitää muistin heikentymisestä huolimatta. Tavoitteeni on reflektoinnin avulla tuoda esille ja ottaa huomioon tutkielman joka vaiheessa läheinen suhteeni informanttiin sekä sisäpiiriläisyys osana tiedontuotannon prosessia. Lopuksi esitän myös muistiystävällisen etnografisen tutkimuksen kehyksen, jotta tämä alati kasvava joukko ihmisiä eivät jää tutkimuksen ulkopuolelle.
Tutkielma niveltyy kulttuuriperinnön tutkimukseen ja on luonteeltaan etnografinen tutkimus, jossa kriittinen ote näkyy refleksiivisyytenä.
Tutkimusongelma muodostuu edellä mainittuja olosuhteita vasten ja niiden myötävaikutuksesta. Kysyn, voiko muistisairautta sairastava osallistua etnografiseen tutkimukseen ja millä tavoin? Tarkastelen ongelmaa keräämäni aineiston pohjalta, kääntämällä katseeni siihen, kuinka johdonmukaista dialogia voi rakentaa ja ylläpitää muistin heikentymisestä huolimatta. Tavoitteeni on reflektoinnin avulla tuoda esille ja ottaa huomioon tutkielman joka vaiheessa läheinen suhteeni informanttiin sekä sisäpiiriläisyys osana tiedontuotannon prosessia. Lopuksi esitän myös muistiystävällisen etnografisen tutkimuksen kehyksen, jotta tämä alati kasvava joukko ihmisiä eivät jää tutkimuksen ulkopuolelle.
Tutkielma niveltyy kulttuuriperinnön tutkimukseen ja on luonteeltaan etnografinen tutkimus, jossa kriittinen ote näkyy refleksiivisyytenä.