Lahjakirjaan lisätyn vapaaomaisuusmääräyksen sivuuttamisen oikeusvaikutuksista

Abstract

Tutkimuksen aiheena on avioliittolain (234/1929) 35.2 §:n mukainen vapaaomaisuusmääräys. Säännöksen perusteella lahjakirjaan, testamenttiin tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräykseen voidaan lisätä määräys, jonka mukaan luovutuksen saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta luovutuksen kohteena olevaan omaisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen pätevyyden edellytyksiä. Toiseksi, tavoitteena on muodostaa käsitys lahjan antajan mahdollisuuksista nostaa kanne lahjan perumiseksi tilanteessa, jossa lahjansaaja sivuuttaa lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen esimerkiksi puolisonsa kanssa tehdyin keskinäisin sopimuksin. Käsiteltävä aihe on rajattu siten, että aihetta tarkastellaan avioero-osituksen varalta lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen kontekstissa tilanteessa, jossa lahjan antajan tavoitteena on varmistaa lahjan kohteen olevan omaisuuden säilyminen lahjoittajan sukulinjassa. Tähän tavoitteeseen viitataan ilmaisulla ylisukupolvinen kollektiivinen motiivi. Edellä mainittuihin kysymyksiin vastataan oikeusdogmaattisen, eli lainopillisen metodologian avulla. Tutkimuksessa on käsitelty kiinteän ja irtaimen omaisuuden lahjaoikeustoimia ja nostettu esiin näihin oikeustoimiin liittyviä erityispiirteitä tutkimuskysymysten kannalta tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Tutkimuskysymyksiin löydettyjen vastausten perusteella oikeustilaa voidaan pitää epäselvänä sen osalta, muodostaako ylisukupolvista kollektiivista motiivia ilmentävän vapaaomaisuusmääräyksen sivuuttaminen perusteen lahjan perumiselle. Tutkimuksen johtopäätöksissä tuodaan esille perumisen mahdollisuutta puoltavia sekä perumisen mahdollisuuteen kielteisesti suhteutuvia näkökulmia.