Suosiolahjasäännöksen yhdenvertaisuuden tavoite ja suosimistarkoitus
Saari, Emmi (2024-05-08)
Suosiolahjasäännöksen yhdenvertaisuuden tavoite ja suosimistarkoitus
(08.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732033
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732033
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan perintökaaren suosiolahjasäännöksen tulkintaa yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan kuolinpesän varoihin on lisättävä lakiosan suuruutta määriteltäessä perittävän elinaikanaan antaman lahjan arvo, jos sillä on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi, jollei erityisiä vastasyitä ilmene. Suosiolahja on siis perittävän jälkeläiselleen tai jälkeläisen puolisolle antama lahja, jonka pääasiallisena tarkoituksena on ollut suosia lahjansaajaa rintaperillisen vahingoksi.
Työssä selvitetään, miten suosiolahjasäännöksen tulkinnassa huomioidaan suosiolahjasäännöksen tavoitteena oleva lakiosaperillisten yhdenvertaisuus. Lisäksi vastataan kysymykseen siitä, minkälaisten seikkojen katsotaan ennakkoratkaisuissa osoittavan perittävän suosimistarkoitusta tai sen puuttumista ja millaisia arvoja nämä seikat ilmentävät. Lainopin menetelmän mukaisesti työssä tulkitaan oikeussääntöjä sekä systematisoidaan ennakkoratkaisujen sisältämiä oikeusnormeja ja oikeusperiaatteita. Keskeinen osa tutkielmaa on suosiolahjasäännöksen tulkinnan ilmentämien arvosidonnaisuuksien tunnistaminen. Työssä hyödynnetään teleologista tulkintaperustetta, jonka mukaan lakia tulisi tulkita sen tarkoituksen mukaisesti. Tärkeimpiä käytettyjä lähdeaineistoja ovat korkeimman oikeuden ratkaisut ja oikeuskirjallisuus.
Rintaperillisten yhdenvertaisuuden tavoite huomioidaan ratkaisuharkinnassa ennen kaikkea siinä vaiheessa, kun tuomioistuin arvioi suosiolahjan tunnusmerkistön täyttymistä. Lakiosaperillisten tasapuolisuutta kuitenkin punnitaan niin ennakkoratkaisuissa kuin oikeuskirjallisuudessakin suhteessa muihin arvoihin ja periaatteisiin. Yhdenvertaisuuden tavoitteen asemasta kilpaileekin useita perustuslaistakin kumpuavat oikeuksia, kuten oikeusturva, yksilön itsemääräämisoikeus ja elinkeinovapaus. Nämä oikeudet ja arvot ilmenevät ennen kaikkea perittävän pääasiallisen suosimistarkoituksen puuttumista osoittavien vastatosiseikkojen arvostuksesta. Joidenkin oikeustapauksissa esitettyjen vastatosiseikkojen, kuten maatilan ja yrityksen sukupolvenvaihdosten, arvostettua asemaa suhteessa yhdenvertaisuuden tavoitteeseen olisi syytä myös kyseenalaistaa.
Säännöksen tarpeellisuudesta nykyisenlaisenaan on käyty oikeuskirjallisuudessa runsaasti keskustelua. Oikeusvarmuutta voisikin parantaa tarkentamalla säännöksen tunnusmerkistöä esimerkiksi lisäämällä siihen aikarajan. Suosiolahjasäännöksellä on kuitenkin yhä tehtävänsä suomalaisessa yhteiskunnassa ja oikeusjärjestyksessä. Sen avulla edistetään sukupolvien välistä taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ehkäistään varallisuuden keskittymistä entistä harvemmille. Perillisten lakiosaoikeudesta huolimatta perittävällä on yhä laaja mahdollisuus vaikuttaa omaisuutensa jakoon.
Työssä selvitetään, miten suosiolahjasäännöksen tulkinnassa huomioidaan suosiolahjasäännöksen tavoitteena oleva lakiosaperillisten yhdenvertaisuus. Lisäksi vastataan kysymykseen siitä, minkälaisten seikkojen katsotaan ennakkoratkaisuissa osoittavan perittävän suosimistarkoitusta tai sen puuttumista ja millaisia arvoja nämä seikat ilmentävät. Lainopin menetelmän mukaisesti työssä tulkitaan oikeussääntöjä sekä systematisoidaan ennakkoratkaisujen sisältämiä oikeusnormeja ja oikeusperiaatteita. Keskeinen osa tutkielmaa on suosiolahjasäännöksen tulkinnan ilmentämien arvosidonnaisuuksien tunnistaminen. Työssä hyödynnetään teleologista tulkintaperustetta, jonka mukaan lakia tulisi tulkita sen tarkoituksen mukaisesti. Tärkeimpiä käytettyjä lähdeaineistoja ovat korkeimman oikeuden ratkaisut ja oikeuskirjallisuus.
Rintaperillisten yhdenvertaisuuden tavoite huomioidaan ratkaisuharkinnassa ennen kaikkea siinä vaiheessa, kun tuomioistuin arvioi suosiolahjan tunnusmerkistön täyttymistä. Lakiosaperillisten tasapuolisuutta kuitenkin punnitaan niin ennakkoratkaisuissa kuin oikeuskirjallisuudessakin suhteessa muihin arvoihin ja periaatteisiin. Yhdenvertaisuuden tavoitteen asemasta kilpaileekin useita perustuslaistakin kumpuavat oikeuksia, kuten oikeusturva, yksilön itsemääräämisoikeus ja elinkeinovapaus. Nämä oikeudet ja arvot ilmenevät ennen kaikkea perittävän pääasiallisen suosimistarkoituksen puuttumista osoittavien vastatosiseikkojen arvostuksesta. Joidenkin oikeustapauksissa esitettyjen vastatosiseikkojen, kuten maatilan ja yrityksen sukupolvenvaihdosten, arvostettua asemaa suhteessa yhdenvertaisuuden tavoitteeseen olisi syytä myös kyseenalaistaa.
Säännöksen tarpeellisuudesta nykyisenlaisenaan on käyty oikeuskirjallisuudessa runsaasti keskustelua. Oikeusvarmuutta voisikin parantaa tarkentamalla säännöksen tunnusmerkistöä esimerkiksi lisäämällä siihen aikarajan. Suosiolahjasäännöksellä on kuitenkin yhä tehtävänsä suomalaisessa yhteiskunnassa ja oikeusjärjestyksessä. Sen avulla edistetään sukupolvien välistä taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ehkäistään varallisuuden keskittymistä entistä harvemmille. Perillisten lakiosaoikeudesta huolimatta perittävällä on yhä laaja mahdollisuus vaikuttaa omaisuutensa jakoon.