Kannustinpalkkioiden verotus
Gröndahl, Konsta (2024-05-08)
Kannustinpalkkioiden verotus
Gröndahl, Konsta
(08.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052032878
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052032878
Tiivistelmä
Työntekijän palkka maksetaan useimmiten rahana. Työntekijän rooliksi jää suorittaa työtehtä-
vänsä työsopimuksessa sovitulla tavalla. Erilaiset kannustinpalkkiojärjestelmät ovat työnantajayrityksen kannalta kiinnostava tapa järjestää palkkaus uudelleen niin, että työntekijä saadaan
sitoutettua yritykseen. Kandidaatintutkielman tutkimusongelmana tarkastellaan erilaisten kannustinpalkkiojärjestelmien verotusta. Erityisesti tarkastelun kohteena ovat henkilöstöanti, työ-
suhdeoptiot ja osinkopalkkiot. Tutkielma on tehty lainopillisella metodilla. Tutkielman tavoitteena on luoda selkeä kuva kannustinpalkkioiden verotukseen liittyvästä lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä.
Kannustinpalkkioita pidetään Suomen tuloverotuksessa ansiotulona. Muuna kuin rahana maksettavat kannustinpalkkiot eivät ole poikkeus useista pääomatuloa muistuttavista piirteistä huolimatta. Lainsäätäjä on tulkinnut kannustinpalkkiot palkan jatkeeksi, ja siten ansiotuloksi.
Kannustinpalkkion verotuksellisen arvon määritykseen liittyy haasteita, jotka tulee ratkaista,
jotta tiedetään palkkiosta maksettavan veron määrän. Palkkion arvo tulee määrittää laissa säädetyllä tavalla. Jos työntekijä on itse maksanut jotain palkkiosta, vähennetään tämä summa palkkion verotuksellisesta arvosta. Arvonmäärityksen kannalta tulee myös tietää, milloin arvonmää-
ritys tehdään. Julkisen yhtiön henkilöstöannissa arvon määritys on sidottu annista tehdyn pää-
töksen ajankohtaan. Muissa yhtiöissä henkilöstöanti arvostetaan annin alkamishetken mukaan.
Työsuhdeoptiot arvostetaan vasta option käyttöhetkellä. Osakepalkkiot arvostetaan sillä hetkellä, jolloin edunsaaja saa edun. Nykyisen oikeuskäytännön valossa arvostamisajankohtaan ei
vaikuta mahdolliset luovutusrajoitteet.
Verotuksen kannalta on myös selvitettävä, kenelle mahdollinen kannustinpalkkio on tarjottu.
Henkilöstöannin tapauksessa annin on oltava tarjolla henkilöstön enemmistölle, eli oikeuskäytännön mukaan yli 50 prosentille työntekijöistä. Työsuhdeoptioissa on selvitettävä, onko optioita laskettu liikkeelle samoilla ehdoilla myös muille kuin yhtiön työntekijöille. Markkinahintainen optio on työsuhdeoptio ja verotetaan ansiotulona, jos optiota on tarjottu työsuhteen perusteella vain työntekijöille. Jos samaa optiota on samoilla ehdoilla tarjottu myös muille kuin työntekijöille, kyse ei ole työsuhdeoptiosta ja tulot verotetaan pääomatuloina.
Kannustinpalkkioiden verotuksessa palkkiojärjestelmän tekninen toteutus saattaa vaikuttaa merkittävästikin tulon verotukseen. Palkkiojärjestelmien kohtelu verotuksessa ei ole tasavertaista
verrattuna toisiinsa tai muihin ulkopuolisen sijoittajan instrumentteihin. Nykyisellä lainsäädännöllä työsuhteessa olevalla henkilöllä on verotuksellisesti heikompi asema kuin ulkopuolisella
sijoittajalla.
vänsä työsopimuksessa sovitulla tavalla. Erilaiset kannustinpalkkiojärjestelmät ovat työnantajayrityksen kannalta kiinnostava tapa järjestää palkkaus uudelleen niin, että työntekijä saadaan
sitoutettua yritykseen. Kandidaatintutkielman tutkimusongelmana tarkastellaan erilaisten kannustinpalkkiojärjestelmien verotusta. Erityisesti tarkastelun kohteena ovat henkilöstöanti, työ-
suhdeoptiot ja osinkopalkkiot. Tutkielma on tehty lainopillisella metodilla. Tutkielman tavoitteena on luoda selkeä kuva kannustinpalkkioiden verotukseen liittyvästä lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä.
Kannustinpalkkioita pidetään Suomen tuloverotuksessa ansiotulona. Muuna kuin rahana maksettavat kannustinpalkkiot eivät ole poikkeus useista pääomatuloa muistuttavista piirteistä huolimatta. Lainsäätäjä on tulkinnut kannustinpalkkiot palkan jatkeeksi, ja siten ansiotuloksi.
Kannustinpalkkion verotuksellisen arvon määritykseen liittyy haasteita, jotka tulee ratkaista,
jotta tiedetään palkkiosta maksettavan veron määrän. Palkkion arvo tulee määrittää laissa säädetyllä tavalla. Jos työntekijä on itse maksanut jotain palkkiosta, vähennetään tämä summa palkkion verotuksellisesta arvosta. Arvonmäärityksen kannalta tulee myös tietää, milloin arvonmää-
ritys tehdään. Julkisen yhtiön henkilöstöannissa arvon määritys on sidottu annista tehdyn pää-
töksen ajankohtaan. Muissa yhtiöissä henkilöstöanti arvostetaan annin alkamishetken mukaan.
Työsuhdeoptiot arvostetaan vasta option käyttöhetkellä. Osakepalkkiot arvostetaan sillä hetkellä, jolloin edunsaaja saa edun. Nykyisen oikeuskäytännön valossa arvostamisajankohtaan ei
vaikuta mahdolliset luovutusrajoitteet.
Verotuksen kannalta on myös selvitettävä, kenelle mahdollinen kannustinpalkkio on tarjottu.
Henkilöstöannin tapauksessa annin on oltava tarjolla henkilöstön enemmistölle, eli oikeuskäytännön mukaan yli 50 prosentille työntekijöistä. Työsuhdeoptioissa on selvitettävä, onko optioita laskettu liikkeelle samoilla ehdoilla myös muille kuin yhtiön työntekijöille. Markkinahintainen optio on työsuhdeoptio ja verotetaan ansiotulona, jos optiota on tarjottu työsuhteen perusteella vain työntekijöille. Jos samaa optiota on samoilla ehdoilla tarjottu myös muille kuin työntekijöille, kyse ei ole työsuhdeoptiosta ja tulot verotetaan pääomatuloina.
Kannustinpalkkioiden verotuksessa palkkiojärjestelmän tekninen toteutus saattaa vaikuttaa merkittävästikin tulon verotukseen. Palkkiojärjestelmien kohtelu verotuksessa ei ole tasavertaista
verrattuna toisiinsa tai muihin ulkopuolisen sijoittajan instrumentteihin. Nykyisellä lainsäädännöllä työsuhteessa olevalla henkilöllä on verotuksellisesti heikompi asema kuin ulkopuolisella
sijoittajalla.