Kansanedustajien tulkinnat tasa-arvosta ja tasa-arvolain tarpeellisuudesta osana vuoden 2005 tasa-arvolainsäädännön uudistusta
Ollikainen, Anki (2024-05-08)
Kansanedustajien tulkinnat tasa-arvosta ja tasa-arvolain tarpeellisuudesta osana vuoden 2005 tasa-arvolainsäädännön uudistusta
Ollikainen, Anki
(08.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052033057
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052033057
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista tasa-arvopolitiikka ja kansanedustajien tasa-arvokäsityksiä osana vuoden 2005 tasa-arvolain uudistusta. Tarkoituksena on selvittää, miksi kansanedustajat näkivät lakimuutoksen tarpeellisena, ja tarkastella millaisia erilaisia tasa-arvokäsityksiä ja tapoja määritellä tasa-arvoa edustajilla oli. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, minkä muiden tekijöiden nähtiin vaikuttavan yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen lainsäädännön lisäksi. Primääriaineistona toimivat kahden lakiehdotusta käsittelevien eduskuntakeskustelujen pöytäkirjat.
Kansanedustajat perustelivat lakimuutosta vetoamalla siihen tärkeänä ja tehokkaana tapana parantaa erityisesti työelämän tasa-arvoa. Lakiuudistuksen nähtiin tarjoavan uusia välineitä palkkasyrjinnän ja palkkaerojen vähentämiseen, ja tasa-arvosuunnittelun laajennetut velvoitteet katsottiin tarpeelliseksi tasa-arvon toteutumisen kannalta niin työpaikoilla kuin koulutuksessakin. Toisaalta peruskoulujen ei katsottu tarvitsevan tasa-arvosuunnittelua tai syrjinnän kieltoja.
Kansanedustajat ymmärsivät tasa-arvon lähinnä binäärisen nais-mies-jaottelun kautta, vaikka muutamat kansanedustajat huomioivat myös sukupuolivähemmistöt puheenvuoroissaan. Keskusteluissa nousi esiin tasa-arvon määritelmiin liittyviä jakoja kolmeen eri kategoriaan liittyen: naisten ja miesten fyysiset erot, naisten ja miesten asema työelämässä ja miesten syrjintä. Tämän lisäksi kansanedustajien tasa-arvokäsityksissä painottui ajatus suomalaisen tasa-arvon onnistumisesta. Kansanedustajat myös painottivat, että tasa-arvolain lisäksi yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen vaikuttavat etenkin yleiset asenteet ja niiden muutos sekä median ja mainonnan esittämät kuvaukset naisista ja tasa-arvosta.
Kansanedustajat perustelivat lakimuutosta vetoamalla siihen tärkeänä ja tehokkaana tapana parantaa erityisesti työelämän tasa-arvoa. Lakiuudistuksen nähtiin tarjoavan uusia välineitä palkkasyrjinnän ja palkkaerojen vähentämiseen, ja tasa-arvosuunnittelun laajennetut velvoitteet katsottiin tarpeelliseksi tasa-arvon toteutumisen kannalta niin työpaikoilla kuin koulutuksessakin. Toisaalta peruskoulujen ei katsottu tarvitsevan tasa-arvosuunnittelua tai syrjinnän kieltoja.
Kansanedustajat ymmärsivät tasa-arvon lähinnä binäärisen nais-mies-jaottelun kautta, vaikka muutamat kansanedustajat huomioivat myös sukupuolivähemmistöt puheenvuoroissaan. Keskusteluissa nousi esiin tasa-arvon määritelmiin liittyviä jakoja kolmeen eri kategoriaan liittyen: naisten ja miesten fyysiset erot, naisten ja miesten asema työelämässä ja miesten syrjintä. Tämän lisäksi kansanedustajien tasa-arvokäsityksissä painottui ajatus suomalaisen tasa-arvon onnistumisesta. Kansanedustajat myös painottivat, että tasa-arvolain lisäksi yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen vaikuttavat etenkin yleiset asenteet ja niiden muutos sekä median ja mainonnan esittämät kuvaukset naisista ja tasa-arvosta.