Toimittajasuhteiden hallinnan vaikutukset toimitusketjun resilienssiin
Suviyö, Teemu (2024-05-07)
Toimittajasuhteiden hallinnan vaikutukset toimitusketjun resilienssiin
Suviyö, Teemu
(07.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052033399
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052033399
Tiivistelmä
Monet tekijät kuten globalisaation kasvu, kilpailun kiristyminen ja lisääntyneet toimitusketjujen häiriöt ovat saaneet tutkijat ja yritykset keskittymään toimitusketjun resilienssin kehittämiseen viime vuosikymmeninä. Resilientit toimitusketjut kykenevät varautumaan toimitusketjuun kohdistuviin sisäisiin ja ulkoisiin häiriöihin, minimoimaan niiden aiheuttamat negativiiset seuraukset ja palauttamaan toimintansa normaalitasolle luomalla organisaation, jossa resilienssi on yksi strategisista tavoitteista. Tutkielmassa syvennytään toimitusketjun resilienssiin akateemisen tutkimuksen ja liiketoiminnan ilmiönä sekä neljään komponenttiin, joista sen koetaan yleisesti koostuvan.
Toimittajasuhteiden hallintaan kuuluu kaikenlainen vuorovaikutus toimitusketjuun kuuluvien palveluiden ja tavaroiden toimittajayritysten kanssa tavoitteenaan tehokkaan, luotettavan ja kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön rakentaminen. Tutkielmassa käsitellään ominaisuuksiltaan erilaisia toimittajasuhteita, niiden vahvuuksia ja heikkouksia sekä niiden soveltuvuutta toimitusketjun resilienssin rakentamisen näkökulmasta.
Perinteisesti omaksutun yritysten välisen kilpailun sijaan tieteellisessä kirjallisuudessa esitetään uudenlaisia näkökulmia, joiden mukaan yksittäisten yritysten sijaan yritysryppäistä koostuvat toimitusketjut haastavat nykyään toisiaan globaaleilla markkinoilla. Tutkielmassa pyritäänkin löytämään ratkaisuja laajemmin toimitusketjukontekstissa. Yritysten hankinnoista vastuussa olevat ostoyksiköt ovat nousseet aiemmin tukitoimintona pidetystä kuluerästä strategiseen rooliin, ja ostamisesta on tullut yksi kilpailemisen keinoista. Näin ollen toimittajien ja niiden kanssa tehdyn yhteistyön rooli toimitusketjujen kilpailutekijänä ja menestyksen edellytyksenä on kasvanut.
Tutkielman tulosten valossa todetaan tiiviin yhteistyön, korkean sitoutumisen tason, jatkuvan tarkoituksenmukaisen viestinnän ja syvän luottamuksen olevan sellaisia ostaja-toimittajasuhteen piirteitä, jotka luovat parhaan perustan toimitusketjun resilienssin kehittymiselle. Kuitenkin myös vaihtoehtoisia näkökulmia otetaan tutkielmassa huomioon moniulotteisen aiheen avartamiseksi ja liiallisen yleistämisen välttämiseksi.
Toimittajasuhteiden hallintaan kuuluu kaikenlainen vuorovaikutus toimitusketjuun kuuluvien palveluiden ja tavaroiden toimittajayritysten kanssa tavoitteenaan tehokkaan, luotettavan ja kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön rakentaminen. Tutkielmassa käsitellään ominaisuuksiltaan erilaisia toimittajasuhteita, niiden vahvuuksia ja heikkouksia sekä niiden soveltuvuutta toimitusketjun resilienssin rakentamisen näkökulmasta.
Perinteisesti omaksutun yritysten välisen kilpailun sijaan tieteellisessä kirjallisuudessa esitetään uudenlaisia näkökulmia, joiden mukaan yksittäisten yritysten sijaan yritysryppäistä koostuvat toimitusketjut haastavat nykyään toisiaan globaaleilla markkinoilla. Tutkielmassa pyritäänkin löytämään ratkaisuja laajemmin toimitusketjukontekstissa. Yritysten hankinnoista vastuussa olevat ostoyksiköt ovat nousseet aiemmin tukitoimintona pidetystä kuluerästä strategiseen rooliin, ja ostamisesta on tullut yksi kilpailemisen keinoista. Näin ollen toimittajien ja niiden kanssa tehdyn yhteistyön rooli toimitusketjujen kilpailutekijänä ja menestyksen edellytyksenä on kasvanut.
Tutkielman tulosten valossa todetaan tiiviin yhteistyön, korkean sitoutumisen tason, jatkuvan tarkoituksenmukaisen viestinnän ja syvän luottamuksen olevan sellaisia ostaja-toimittajasuhteen piirteitä, jotka luovat parhaan perustan toimitusketjun resilienssin kehittymiselle. Kuitenkin myös vaihtoehtoisia näkökulmia otetaan tutkielmassa huomioon moniulotteisen aiheen avartamiseksi ja liiallisen yleistämisen välttämiseksi.