AL 48 §: Avioeron jälkeinen elatusapu Suomessa

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on käsitellä harvinaista ilmiötä suomalaisessa oikeuskäytännössä, eli avioeron jälkeen maksettavaa elatusapua. Selvitän ensin miten puolisot voivat keskenään sopia maksettavasta elatusavusta ja mitä ongelmia siihen voi liittyä. Suomessa aviopuolisot voivat nimittäin tehdä keskenään sopimuksia aivan kuten muutkin, mutta näihin sopimuksiin ei ole olemassa mitään erikoissääntelyä. Tämän lisäksi tarkennan avioeron jälkeen maksettavan elatusavun sisältöä selvittäen elatustuomion edellytyksiä, syy-yhteyden vaatimusta sekä sitä, miten elatusvelvollisuus avioeron jälkeen toteutetaan. Tutkielma on lainopillinen (oikeusdogmaattinen), joten keskityn pääsääntöisesti voimassa olevan avioliittolain elatussäännösten sisältöön sekä korkeimman oikeuden ratkaisuihin. KKO:n ratkaisuiden ja etenkin niiden perusteluiden avulla pystyn osoittamaan, miten avioeron jälkeiseen elatusapuun suhtaudutaan Suomessa. Kokonaiskuvan hahmoittamiseksi vertailen myös hieman oikeuskäytäntöä Ruotsin oikeuskäytännön kanssa. Tämä on erityisen tärkeää sen takia, että aiheesta on verrattain vähän tutkimusta, lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä, jolloin perusteluilla voi olla merkittävä rooli ratkaisutoiminnassa. Avioliiton aikana elatusvelvollisuudesta tulee harvemmin erimielisyyksiä, mutta kuten useissa perhe- ja varallisuusoikeudellisissa teemoissa, konkretisoituvat ongelmat vasta eron tai kuoleman kohdalla. Tutkielmani osoittaa, että sopimusoikeudelliset teesit, etenkin oikeustoimilain pätemättömyysperusteet ovat vaikeasti sovitettavissa aviopuolisoiden välisiin sopimuksiin. Lisäksi tutkielmastani ilmenee, että edellytykset avioeron jälkeiselle elatusavulle ovat todella tiukat. Loppupäätelmä työssäni onkin, että avioeron jälkeiseen elatusapuun suhtaudutaan erittäin harvinaisena ilmiönä, eikä sitä oikeastaan edes haluta ottaa osaksi suomalaista oikeuskulttuuria.