Suomalaisen yrityksen solmimaan kansainväliseen kauppasopimukseen sovellettava sääntely
Vilhonen, Olivia (2024-05-11)
Suomalaisen yrityksen solmimaan kansainväliseen kauppasopimukseen sovellettava sääntely
(11.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052234568
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052234568
Tiivistelmä
Koska kansainvälisillä kauppasopimuksilla on liittymiä useisiin eri valtioihin, on sopimuksilla liittymiä useisiin eri lainsäädäntöihin ja yleissopimuksiin. Myös EU-lainsäädäntö lisää sääntelyn diversiteettiä. Jotta sopimusosapuoli voi saada varmuuden siitä, että riitatilanteessakin sopimusehdot näyttävät siltä, mitä osapuoli on tarkoittanut, tulisi sopimukseen sovellettavan sääntelyn olla ennakoitavissa. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, mitä lakia tai yleissopimusta sovelletaan suomalaisen yrityksen tekemään kansainväliseen kauppasopimukseen tavarasta.
Oletuksena on, että sopimusosapuolia on kaksi, ne ovat yrityksiä ja vain toisen niistä liikepaikka on Suomessa. Lisäksi tehdään rajaus siihen, että sopimuksessa on pätevästi Suomen sovittu toimivan oikeuspaikkana.
Ensin kysymykseen tulee lainvalinta. Suomen toimiessa oikeuspaikkana sovelletaan ensisijaisesti IrtKKL:n sääntelyä. Siltä osin kuin IrtKKL ei sovellu, valitaan laki Rooma I -asetuksen mukaan. Sekä IrtKKL:n että Rooma I -asetuksen mukaan lainvalinta voidaan tehdä lakiviitteellä eli sopimusosapuolet ovat sopineet kauppasopimukseen sovellettavasta laista. Laki ja asetus eroavat toisistaan kuitenkin siinä, milloin viittaus on pätevä. IrtKKL:n mukaan lakiviitteen pätevyyden määrittelee laki, johon viittaus on tehty. Rooma I -asetuksen mukaan lakiviite on pätevä, mikäli se on tehty nimellisesti sopimukseen tai hiljainen sopiminen käy selväsi ilmi sopimusehdoista. Jos lakiviittausta ei ole tai se ei ole pätevä, ratkaistaan kauppasopimukseen sovellettava laki IrtKKL:n tai Rooma I -asetuksen muun sääntelyn mukaisesti.
Jos kauppasopimukseen tulee sovellettavaksi Suomen laki eli KauppaL, sovelletaan siihen KauppaL 5§:n mukaan CISG-konventiota. Yleissopimus on laajalti kansainvälisesti ratifioitu sopimus, joka sääntelee kansainvälistä tavaran kauppaa. Siltä osin, kun CISG ei tule sopimukseen sovellettavaksi, sovelletaan KauppaL:ia. Myös muu Suomen kansallinen lainsäädäntö, kuten OikTL täydentää myös CISG-sääntelyn aukkoja, mm. ratkaisten, milloin CISG-sääntelystä poikkeava ehto on pätevä tai pätemätön.
Todennäköisintä CISG-konvention suuren ratifiointimäärän vuoksi on, että sopimukseen tulee sovellettavaksi CISG. Silti ennakoitavuuden näkökulmasta Suomalaisen yrityksen kannalta on tehdä sopimukseen nimellinen viite KauppaL:iin ja nimellisesti sopia CISG-konventio sovellettavaksi. Toinen tutkimuksen tulos on, että IrtKKL tulisi kumota, sillä se vain monimutkaistaa lainvalintatilanteita.
Oletuksena on, että sopimusosapuolia on kaksi, ne ovat yrityksiä ja vain toisen niistä liikepaikka on Suomessa. Lisäksi tehdään rajaus siihen, että sopimuksessa on pätevästi Suomen sovittu toimivan oikeuspaikkana.
Ensin kysymykseen tulee lainvalinta. Suomen toimiessa oikeuspaikkana sovelletaan ensisijaisesti IrtKKL:n sääntelyä. Siltä osin kuin IrtKKL ei sovellu, valitaan laki Rooma I -asetuksen mukaan. Sekä IrtKKL:n että Rooma I -asetuksen mukaan lainvalinta voidaan tehdä lakiviitteellä eli sopimusosapuolet ovat sopineet kauppasopimukseen sovellettavasta laista. Laki ja asetus eroavat toisistaan kuitenkin siinä, milloin viittaus on pätevä. IrtKKL:n mukaan lakiviitteen pätevyyden määrittelee laki, johon viittaus on tehty. Rooma I -asetuksen mukaan lakiviite on pätevä, mikäli se on tehty nimellisesti sopimukseen tai hiljainen sopiminen käy selväsi ilmi sopimusehdoista. Jos lakiviittausta ei ole tai se ei ole pätevä, ratkaistaan kauppasopimukseen sovellettava laki IrtKKL:n tai Rooma I -asetuksen muun sääntelyn mukaisesti.
Jos kauppasopimukseen tulee sovellettavaksi Suomen laki eli KauppaL, sovelletaan siihen KauppaL 5§:n mukaan CISG-konventiota. Yleissopimus on laajalti kansainvälisesti ratifioitu sopimus, joka sääntelee kansainvälistä tavaran kauppaa. Siltä osin, kun CISG ei tule sopimukseen sovellettavaksi, sovelletaan KauppaL:ia. Myös muu Suomen kansallinen lainsäädäntö, kuten OikTL täydentää myös CISG-sääntelyn aukkoja, mm. ratkaisten, milloin CISG-sääntelystä poikkeava ehto on pätevä tai pätemätön.
Todennäköisintä CISG-konvention suuren ratifiointimäärän vuoksi on, että sopimukseen tulee sovellettavaksi CISG. Silti ennakoitavuuden näkökulmasta Suomalaisen yrityksen kannalta on tehdä sopimukseen nimellinen viite KauppaL:iin ja nimellisesti sopia CISG-konventio sovellettavaksi. Toinen tutkimuksen tulos on, että IrtKKL tulisi kumota, sillä se vain monimutkaistaa lainvalintatilanteita.