Nato-option lyhyt historia : Suomen kanta Nato-jäsenyyteen 1991-2021
Grönlund, Antti (2024-05-02)
Nato-option lyhyt historia : Suomen kanta Nato-jäsenyyteen 1991-2021
(02.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052234546
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052234546
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmani tarkoitus on tutkia Suomen virallista kantaa ja sen muutosta Nato-jäsenyyden (North Atlantic Treaty Organization, Pohjois-Atlantin liitto) hakemiseen kylmän sodan päättymisestä vuoteen 2021. Tutkimuskysymyksiksi muotoiltuna kyse on siitä, miten Suomen virallinen suhtautuminen Nato-jäsenyyden hakemiseen on muuttunut vuosina 1991–2021 ja onko siitä tunnistettavissa erilaisia vaiheita? Mitä Nato-optiolla oikeastaan tarkoitettiin?
Tutkielman primääriaineistona toimivat hallitusohjelmat, valtioneuvoston selonteot sekä ministeriöiden teettämät selvitykset mahdollisen sotilaallisen liittoutumisen vaikutuksista. Tutkimusmenetelmänä toimii historiantutkimuksellinen päättely.
Tutkielmassa kylmän sodan jälkeinen ajanjakso jaetaan kolmeen vaiheeseen: puolueettomaan Suomeen, sotilaallisesti liittoutumattomaan Suomeen sekä sotilasliittoon kuulumattomaan Suomeen. Muutos näiden termien käytössä on ollut etenevä prosessi, ja jako aikakausiin perustuu väistämättä tulkintaan. Tässä tutkielmassa jaon perusteena on käytetty Euroopan unionin jäsenyyttä 1995 sekä Lissabonin sopimuksen voimaantuloa 2009.
Nato-optiolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaista ulkopoliittista linjaa, jossa Suomi ei ole juuri nyt hakemassa Nato-jäsenyyttä mutta säilyttää mahdollisuuden hakea sitä, jos sen arvio turvallisuustilanteesta muuttuu. Nato-option ei siten ollut tarkoituskaan väittää, että Suomella olisi ollut jokin etukäteen sovittu, nopeutettu väylä Nato-jäsenyyteen vaan kyse oli Suomen oman ulkopoliittisen linjan sanoittamisesta. Nato-optio oli eräänlainen turvallisuuspoliittinen pidäke: Suomi viesti aktiivisesti ulospäin, että jos se kokee turvallisuutensa heikentyneen, se saattaa päättää hakea Nato-jäsenyyttä.
Tutkielman primääriaineistona toimivat hallitusohjelmat, valtioneuvoston selonteot sekä ministeriöiden teettämät selvitykset mahdollisen sotilaallisen liittoutumisen vaikutuksista. Tutkimusmenetelmänä toimii historiantutkimuksellinen päättely.
Tutkielmassa kylmän sodan jälkeinen ajanjakso jaetaan kolmeen vaiheeseen: puolueettomaan Suomeen, sotilaallisesti liittoutumattomaan Suomeen sekä sotilasliittoon kuulumattomaan Suomeen. Muutos näiden termien käytössä on ollut etenevä prosessi, ja jako aikakausiin perustuu väistämättä tulkintaan. Tässä tutkielmassa jaon perusteena on käytetty Euroopan unionin jäsenyyttä 1995 sekä Lissabonin sopimuksen voimaantuloa 2009.
Nato-optiolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaista ulkopoliittista linjaa, jossa Suomi ei ole juuri nyt hakemassa Nato-jäsenyyttä mutta säilyttää mahdollisuuden hakea sitä, jos sen arvio turvallisuustilanteesta muuttuu. Nato-option ei siten ollut tarkoituskaan väittää, että Suomella olisi ollut jokin etukäteen sovittu, nopeutettu väylä Nato-jäsenyyteen vaan kyse oli Suomen oman ulkopoliittisen linjan sanoittamisesta. Nato-optio oli eräänlainen turvallisuuspoliittinen pidäke: Suomi viesti aktiivisesti ulospäin, että jos se kokee turvallisuutensa heikentyneen, se saattaa päättää hakea Nato-jäsenyyttä.