Kansallinen turvallisuus kotirauhan suojan rajoitusedellytyksenä siviilitiedustelussa

Abstract

Tutkielman aiheena on kansallinen turvallisuus kotirauhan suojan rajoitusedellytyksenä siviilitiedustelussa. Aihetta lähestytään tarkastelemalla, millainen merkitys kotirauhan suojalle on annettu Suomalaisessa sääntelyssä ja kansanvälisessä sääntelyssä. Lisäksi tutkielmassa tarkastelun kohteeksi on otettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, jossa ilmennetään kotirauhan suojalle asetettuja rajoitusedellytyksiä. Myös perustuslakivaliokunnan aihetta koskevat mietinnöt ovat toimineet tutkielmassa yhtenä näkökulmana kansallisen turvallisuuden ja kotirauhan suojan välisen suhteen arvioinnille. Tutkielma on oikeusdogmaattinen tutkimus, ja siinä hyödynnetään lainopillista metodia. Tutkielman aineistona hyödynnetään virallislähteitä. Kotirauhan suojasta säädetään perustuslain 10 §:n lisäksi myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja EU-oikeudessa. Tämän takia kansainvälisen oikeuden ja EU-oikeuden lähteet muodostavat keskeisen osan tutkielman sisällöstä.

Kansallinen turvallisuus on käsitteenä vaikeasti määriteltävissä ja siksi myös todella laaja-alainen. Käsitteenä se tarkoittaa paljon kaikkea, mutta samalla ei mitään erityistä. Selvää on kuitenkin se, että kansallista turvallisuutta käytetään tiedustelutoiminnan oikeutuksena Suomessa, sekä muissa demokraattisessa valtiossa. Kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen perusoikeuksien rajoitustilanteissa on myös poliittinen teko ja vahvasti liitoksissa muun muassa toimintaympäristön erilaisiin muutoksiin. Kansallinen turvallisuus ilmenee kansallisen sääntelyn lisäksi myös esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja Euroopan perusoikeuskirjasta. Edellä mainituissa ilmennetään valtioiden tehtävää kansallisen turvallisuuden takaajina ja rajataan samalla sopimusten soveltamisalaa kansallista turvallisuutta koskevissa asioissa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, että onko tällä hetkellä olemassa edellytyksiä sille, että kansallista turvallisuutta käytettäisiin yhtenä kotirauhan suojan rajoitusedellytyksenä. Tutkielmassa syvennytään kotirauhan suojan merkitykseen perustavanlaatuisena oikeutena ja suojelupoliisin tehtävään kansallisen turvallisuuden takaajana. Kysymys on näin ollen kahden eri perusoikeuden välisestä punninnasta ja tasapainottamisesta. Yhteiskunnassa halutaan suojata jokaisen oikeus yksityiseen, sekä turvallisuuteen, vaikka se ei aina ole täysin yksinkertaista. Tutkimustulokseksi muodostui, että siviilitiedustelun taustalla olevan tarkoituksen eli kansallinen turvallisuuden takaaminen voisi tietyin edellytyksin toimia kotirauhan suojan rajoitusedellytyksenä, jos perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten asettamat edellytykset täyttyvät ja perustuslakivaliokunta pitää sääntelyä hyväksyttävänä ja mahdollisena.