Markkinaehtoisuus konserniyhtiöiden sisäisissä lainoissa

Abstract

Tutkielma käsittelee konsernien sisäisten rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelua keskittyen etenkin konsernien sisäisiin lainoihin. Tarkoituksena onkin ensin hahmottaa rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelua sekä siihen liittyviä keskeisiä periaatteita ja lainsäädäntöä yleisellä tasolla. Tämän lisäksi tutkielmassa keskitytään tarkemmin, miten konsernien sisäisten lainojen korkotaso määritellään markkinaehtoisesti. Vieraasta pääomasta maksettava korko on lähtökohtaisesti maksajalleen vähennyskelpoinen meno ja saajalleen veronalaista tuloa. Korkojen verokohtelun takia korkotason markkinaehtoisuuden tutkiminen ja määrittäminen on rahoituksen siirtohinnoittelun tärkeimpiä ydinkysymyksiä.

Tämän lisäksi pyrin myös hahmottamaan, miten markkinaehtoisesta poikkeavaan siirtohinnoitteluun voidaan puuttua verotusmenettelylain vuonna 2022 uudistuneen siirtohinnoitteluoikaisusäännöksen, verotusmenettelylain 31 §:n, verotusmenettelylain 28 §:n ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden nojalla. Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen eli oikeusdogmaattinen keskittyen voimassa olevan oikeuden systematisointiin ja tulkintaan. Tutkimusaineistona käytän oikeuskirjallisuutta, oikeustapauksia, viranomaisohjeita, lain esitöitä sekä malliverosopimusta.

Tutkielmassa päädytään siihen, että markkinaehtoisen koron määrittäminen saattaa ajoittain olla hyvinkin haastavaa. Korkotason arvioiminen perustuu ensin etuyhteyslainan ominaispiirteiden hahmottamiseen, minkä jälkeen lainaa verrataan markkinahintavertailumääritelmän avulla sisäisiin tai ulkoisiin verrokkeihin. Markkinaehtoisen koron määrittäminen on kuitenkin aina tapauskohtaista ja arvioinnissa on huomioitava jokaisen transaktion erityispiirteet, taloudelliset seikat ja muut ominaisuudet.

Siirtohinnoitteluoikaisun osalta todetaan, että vuoden 2022 uudistuksessa siirtohinnoitteluoikaisusäännökseen lisättiin liiketoimen määrittämistä koskeva 2 momentti ja liiketoimen sivuuttamista koskeva 3 momentti. Nykyisen säännöksen on tarkoitus mahdollistaa siirtohinnoitteluoikaisu samassa laajuudessa, miten sitä on OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa ja malliverosopimuksen 9 artiklassa tarkoitettu sovellettavan. Aiemmin liiketoimen uudelleenluonnehdinta ja sivuuttaminen edellytti verotusmenettelylain 28 §:n soveltamista ja veronkierron tarkoituksen täyttymistä. Oikeustila onkin muuttunut merkittävästi, sillä vuoden 2022 lakimuutoksen myötä liiketoimi on mahdollista sivuuttaa ilman verojen välttämisen edellytystä verotusmenettelylain 31.1 §:n nojalla. Uudistuneen verotusmenettelylain 31 §:n soveltamisesta ei vielä ole kuitenkaan saatu oikeuskäytäntöä, joten säännöksen tosiasiallinen soveltamisala jää vielä myöhemmin nähtäväksi.