Rahapolitiikan välittymiskanavat

Abstract

Rahapolitiikan ytimenä yleisesti ottaen on rahamäärän ja rahan hinnan, eli koron, säätäminen taloudessa, jotta edistetään rahapolitiikan tavoitteita. Rahapolitiikan päätavoite on hintavakauden ylläpito, eli vakaa ja matala inflaatio, mutta rahapolitiikalla pyritään edistämään myös vakaata talouskasvua ja tukemaan työllisyyttä ja talouden yleistä tilaa. Keskuspankit harjoittavat rahapolitiikka päätöksillä ja viestinnällä, joilla vaikutetaan hintoihin, rahan saatavuuteen ja markkinoiden odotuksiin. Rahapolitiikkaa harjoitetaan eri instrumenttien, kuten ohjauskorkojen ja avomarkkinaoperaatioiden, avulla. Euroopan keskuspankki (EKP) vastaa rahapolitiikasta euroalueella. EKP:n tärkeimmät rahapoliittiset päätökset koskevat yleensä ohjauskorkoja, mutta ohjauskorot ovat vain yksi rahapolitiikan väline. Rahapolitiikka on taloustilanteen kanssa vastasyklinen työkalu, jolla kyetään vakauttamaan kokonaistalouden heilahteluita. Viime vuosina, kun ohjauskorot monissa kehittyneissä maissa olivat pitkään nollakorkorajalla, eli lähellä nollaa tai jopa negatiivisia, keskuspankit ottivat käyttöönsä monia epätavanomaisia rahapoliittisia keinoja keventääkseen rahapolitiikkaansa. Keskuspankkien epätavanomaisiin rahapoliittisiin keinoihin kuuluvat esimerkiksi arvopaperien suorat ostot sekä ennakoiva viestintä. Eri keskuspankeilla on yleisesti hyvin samankaltaiset tavoitteet monilta osin mutta niillä on eroja esimerkiksi mandaatin, strategian ja asetetun inflaatioankkurin suhteen. Rahapolitiikka välittyy talouteen pitkin, vaihtelevin ja epävarmoin aikaviivein, minkä vuoksi sen vaikutuksia talouteen on vaikea ennustaa tarkasti. Rahapolitiikan välittymismekanismit ovat myös yhteydessä toisiinsa, ja tutkijoilla on eriäviä mielipiteitä eri välittymiskanavien merkittävyydestä. Mielipiteet välittymismekanismeista eroavat muun muassa kuinka niissä nähdään rahan, luoton, korkojen, valuuttakurssien, omaisuuserien arvojen tai liikepankkien ja muiden rahoituslaitosten merkitsevyys välittymismekanismissa. Tutkielmassa välittymiskanavoista käsitellään korkokanava, valuuttakurssikanava, varallisuuskanava, luottokanava, odotuskanava ja riskiottokanava. Käsiteltävien kanavien toimintaperiaate myös esitellään tutkielmassa. Päällimmäiset syyt miksi rahapolitiikan välittymismekanismi on muuttunut ajan saatossa ovat rakenteelliset muutokset taloudessa, ennen kaikkea luottomarkkinoilla, ja kuinka odotusten muodostuminen vuorovaikuttaa rahapolitiikan muutosten kanssa. Keskuspankkien viimevuosina käyttöön ottamat uudet rahapolitiikan keinot, kuten ennakoiva viestintä, ovat osoittautuneet tehokkaiksi työkaluiksi ja on esitetty, että ne tulisikin ottaa normaaliksi osaksi keskuspankkien rahapoliittisia keinoja.