Tavaramerkkien verotuksellisesti hyväksyttävä arvonmääritys etuyhteysyritysten välisissä luovutuksissa

Abstract

Aineettoman omaisuuden merkitys yritysvarallisuuteen on erittäin suuri. Aineettoman omaisuuden, kuten tavaramerkkien, arvonmääritys on kuitenkin usein ongelmallista. Siirtohinnoittelussa, eli etuyhteysyritysten välisten liiketoimien hinnoittelussa, on tehtävä tavaramerkkien arvonmääritys huolellisesti, sillä siinä tulee päästä markkinaehtoiseen, verotuksellisesti hyväksyttävään lopputulokseen. Etuyhteysyritykset ovat yksinkertaistettuna sellaisia yrityksiä, joissa toisella yrityksellä on määräysvalta toisesta osapuolesta. Markkinaehtoisuudella tarkoitetaan sitä, että siirtohinnoittelussa tulee käyttää ehtoja, joita toisistaan riippumattomat osapuolet olisivat sopineet. Markkinaehtoperiaatteeseen on täten sisäänrakennettuna erillisyhtiöperiaate, joka taas tarkoittaa sitä, että etuyhteydessä olevia yrityksiä verotetaan erillisinä verovelvollisina. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä keinoja tavaramerkkien verotuksellisesti hyväksyttävään arvonmääritykseen on käytettävissä ja myös sitä mitä ongelmia tällaisessa arvonmäärityksessä voi ilmetä. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, mitä keinoja veroviranomainen voi käyttää, jos etuyhteysliiketoimea ei ole toteutettu markkinaehtoisesti. Ennen kaikkea tutkielman tarkoituksena on luoda lukijalle käsitys siitä, millaisia periaatteita ja näkökulmia tavaramerkkien arvonmäärityksessä on otettava huomioon ja mitkä oikeuslähteet siirtohinnoittelua ohjaavat. Tutkielma on oikeusdogmaattinen ja keskittyy voimassa olevan oikeuden tulkintaan ja systematisointiin oikeuskirjallisuuden avulla. Tutkielmassa keskeisinä lähteinä ovat oikeuskirjallisuuden lisäksi VML 31 § ja sen esityöt sekä OECD:n siirtohinnoitteluohjeet. VML 31 §:n siirtohinnoitteluoikaisusäännös sääntelee etuyhteysyritysten välisiä liiketoimia. Pykälä antaa veroviranomaiselle mahdollisuuden etuyhteysliiketoimen määrittämiseen sen tosiasiallisen sisällön mukaiseksi ja poikkeuksellisissa tilanteissa myös liiketoimen sivuuttamiseen. Siirtohinnoitteluohjeet ovat vakiintuneet markkinaehtoperiaatteen tärkeimmäksi tulkintalähteeksi. Tutkielma tarkastelee sitä, miten siirtohinnoitteluohjeet ohjaavat VML 31 §:n tulkintaa ja mitä periaatteita siirtohinnoitteluohjeissa esitetään tavaramerkkien luovutustilanteille. Tutkielmassa käsitellään tarkemmin kahta tavaramerkkien luovutuksen arvonmäärittämiseen parhaiten soveltuvaa menetelmää, markkinahintavertailumenetelmä sekä voitonjakamismentelmä ja sitä, miten näitä tulisi soveltaa. Tutkielmassa käsitellään myös siirtohinnoitteluoikaisua ja sen toteuttamisen edellytyksiä. VML 31 §:n uudet 2 ja 3 momentit tulivat voimaan vuoden 2022 alusta ja tutkielma tarkastelee myös tämän uudistuksen vaikutusta oikeustilaan.