Mandates and incentives: implementing Finland’s first vaccination campaign against smallpox

Abstract

Despite the development of modern medicine and vaccines, vaccine-preventable childhood infections remain a major burden and even cause of death around the globe. The recent surge in the outbreaks of infectious diseases such as measles and pertussis, together with the severity of the COVID-19 pandemic, have spurred a worldwide search for functional strategies to increase vaccine uptake. This thesis focuses on 18th and 19th century Finland, where before vaccines smallpox was a leading cause of death, killing up to 11% of Finland’s population around 1800. While vaccination against smallpox started in 1802 and eventually eliminated smallpox from Finland in 1941, little is known about how this vaccination campaign was implemented, and to what extent it was successful. In this thesis, I investigated the implementation of Finland’s first vaccination campaign through three key factors: vaccination mandates (Chapter I), socio-economic status (Chapter II), and the family network (Chapter III). To do this, I collected and analysed a series of unique historical records provided by the Finnish National Archives.

First, this thesis showed that mandatory vaccination was successful in improving vaccination coverage by 20% during Finland’s first vaccination campaign, where mean coverage surpassed 80% coverage required for herd immunity against smallpox. However, the law had varied impact on the socio-economic groups. While the >80% coverage of the high socio-economic group was unaffected by the law, the middle socio-economic group saw substantial improvement in coverage after the law. The lowest socio-economic group with initially poor coverage, showed little increase, highlighting the necessity for additional interventions. Though grandmothers improved in child survival from many infectious diseases, including smallpox, they had no effect on vaccine uptake, underscoring the need for alternative strategies to promote vaccination.

These findings enable public health workers to make informed decisions on the strategies to combat declining vaccination coverage. Understanding the success of past vaccination initiatives can help in the management of future outbreaks and offer general conclusions applicable to contemporary vaccination campaigns.

---- Modernin lääketieteen ja rokotteiden kehityksestä huolimatta rokotteilla ennaltaehkäistävät lapsuusajan infektiotaudit ovat yhä merkittävä kuolinsyy ympäri maailmaa. Viimeaikainen kasvu tartuntatautitapausten, kuten tuhkarokon ja hinkuyskän, määrässä on korkean tulotason maissa yhdessä COVID-19 pandemian kanssa johtanut globaaliin pyrkimykseen löytää toimivia strategioita, jotka lisäävät rokotuskattavuutta ja torjuvat rokotevastaisuutta. Tämän väitöskirjan tutkimusväestössä 1700- ja 1800-luvun Suomessa isorokko oli merkittävä kuolinsyy lapsilla, tappaen jopa 11% Suomen väestöstä noin vuonna 1800 ennen rokotteiden käyttöönottoa. Rokotukset isorokkoa vastaan aloitettiin vuonna 1802 ja vaikka isorokko saatiin lopulta onnistuneesti hävitettyä Suomesta vuonna 1941, isorokkorokotuskampanjan toteutusta ja onnistumista on tutkittu hyvin vähän. Tämä väitöskirja tutkii Suomen ensimmäisen rokotuskampanjan toteutusta ja seurauksia kolmen avaintekijän kautta: rokotuslait (Chapter I), sosioekonominen asema (Chapter II) ja perheverkosto (Chapter III). Tutkielmaa varten Kansallisarkistosta kerättiin ja analysoitiin ainutlaatuisia historiallisia aineistoja.

Väitöskirjani osoitti, että rokotuslaki onnistui nostamaan rokotuskattavuutta 20%:lla Suomen ensimmäisen rokotuskampanjan aikana, minkä ansiosta keskimääräinen kattavuus ylitti 80%:n isorokon laumasuojan rajan. Rokotuslailla ei kuitenkaan ollut yhtenäistä vaikutusta rokotuskattavuuteen kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä. Hyväosaisten sosioekonomisen ryhmän yli 80%:n rokotuskattavuus pysyi ennallaan rokotuslain voimaantulon jälkeen, kun taas keskitason sosioekonomisen ryhmän rokotuskattavuus parani huomattavasti lain jälkeen. Laki ei sen sijaan riittävästi tavoittanut huono-osaisinta sosioekonomista ryhmää, jolla oli alhaisin rokotuskattavuus, osoittaen lisätoimenpiteiden tarvetta. Vaikka isoäidit paransivat selviytymistä joiltain tartuntataudeilta, mukaan lukien isorokolta, perhesiteet eivät vaikuttaneet rokotuskattavuuteen. Viranomaisten onkin löydettävä muita lähestymistapoja kannustaakseen perheitä lapsiensa rokottamiseen.

Tulokseni auttavat julkisen terveydenhuollon ammattilaisia tekemään perusteltuja päätöksiä rokotusohjelmien suunnittelussa. Aiempien rokotusaloitteiden menestyksen ymmärtäminen voi auttaa tulevien epidemioiden hallinnassa, tarjoten yleisiä päätelmiä, jotka ovat sovellettavissa nykyaikaisiin rokotusohjelmiin.