Henkinen koskemattomuus teknologisen kehityksen puristuksessa
Kuuskorpi, Taina (2024-05-20)
Henkinen koskemattomuus teknologisen kehityksen puristuksessa
Kuuskorpi, Taina
(20.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052840250
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052840250
Tiivistelmä
Neuro-, bio- ja tietoteknologian sekä biolääketieteen nopea kehitys koettelee ihmisen oikeudellista mielenrauhaa. Henkinen koskemattomuus kohtaa yhä enemmän sekä hyvän- että pahantahtoisia loukkauksia. Tekoäly ja aivokuvantaminen ovat jo arkipäivää, ja aivoimplantit ja neurokorjaajat tulossa markkinoille. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, millaista suojaa mielen henkinen koskemattomuus saa perus- ja ihmisoikeuslainsäädännössä sekä millaisia näkemyksiä suojan riittävyydestä on. Pääasiallinen tutkimusmenetelmä oli lainopillinen ja lähestymistapa monitieteinen ja osin kriittinen. Työssä hyödynnettiin muilla tieteenaloilla tuotettua tietoa yhdessä voimassa olevan lainsäädännön tarkastelun kanssa.
Perus- ja ihmisoikeuskehikossa henkinen ja ruumiillinen koskemattomuus muodostavat laajemman henkilökohtaisen koskemattomuuden, ja näitä oikeuksia voidaan tarkastella sekä positiivisena että negatiivisena. Oikeuskäytäntöä suoraan henkisestä koskemattomuudesta on rajallisesti, ja useimmat ratkaisut ovat kytkeytyneet tiiviisti ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksiin. Uuden teknologian kontekstissa mielen saamaa suojaa ei ole vielä ratkaisuissa käsitelty. Suojaa voidaan pyrkiä saamaan välillisesti useiden muiden perus- ja ihmisoikeuksien kautta.
Tarkastelun perusteella mielen suojaamiseen ihmisoikeutena on vähintään teoreettisesti saatavissa ihmisarvosta kumpuavaa oikeussuojaa, joka nojaa ajatuksenvapauteen ja itsemääräämisoikeuteen, kulminoituu henkilökohtaisessa ja henkisessä koskemattomuudessa ja toteutuu konkreettisimmin mielipiteen-, uskonnon- ja omantunnonvapautena, yksityiselämän ja yksityisyyden suojana, oikeutena identiteettiin sekä tietoisen suostumuksen vaatimuksena. Puuttuvan oikeuskäytännön vuoksi tutkielmassa tarkasteltiin näiden oikeuksien pohjalta edessä siintäviä perus- ja ihmisoikeudellisia kysymyksiä kolmessa esimerkkitapauksessa: Seksuaalirikollisen tahdonvastaisesti ja suljetulla aivostimulaatiosilmukalla toteutettava hormonihoito, neurokemiallinen myynninedistäminen liiketilassa ja harhaluulojen suostumukseton aivokuvantamistutkimus ja psykoterapeuttinen hoito.
Nykyisen ihmisoikeuslainsäädännön avulla voidaan evolutiivis-dynaamista tulkintatapaa noudattaen reagoida moniin teknologisen kehityksen tuottamiin oikeudellisiin kysymyksiin. Silti myös kokonaan uusien ihmisoikeuksien tarvetta pohditaan monella taholla. Henkisen koskemattomuuden suojeleminen on mahdollista voimassa olevan ihmisoikeuslainsäädännön avulla, joskin se todennäköisesti tulee olemaan epäyhtenäistä ja ennen muuta liian hidasta teknologisen ja lääketieteellisen kehityksen vauhtiin.
Perus- ja ihmisoikeuskehikossa henkinen ja ruumiillinen koskemattomuus muodostavat laajemman henkilökohtaisen koskemattomuuden, ja näitä oikeuksia voidaan tarkastella sekä positiivisena että negatiivisena. Oikeuskäytäntöä suoraan henkisestä koskemattomuudesta on rajallisesti, ja useimmat ratkaisut ovat kytkeytyneet tiiviisti ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksiin. Uuden teknologian kontekstissa mielen saamaa suojaa ei ole vielä ratkaisuissa käsitelty. Suojaa voidaan pyrkiä saamaan välillisesti useiden muiden perus- ja ihmisoikeuksien kautta.
Tarkastelun perusteella mielen suojaamiseen ihmisoikeutena on vähintään teoreettisesti saatavissa ihmisarvosta kumpuavaa oikeussuojaa, joka nojaa ajatuksenvapauteen ja itsemääräämisoikeuteen, kulminoituu henkilökohtaisessa ja henkisessä koskemattomuudessa ja toteutuu konkreettisimmin mielipiteen-, uskonnon- ja omantunnonvapautena, yksityiselämän ja yksityisyyden suojana, oikeutena identiteettiin sekä tietoisen suostumuksen vaatimuksena. Puuttuvan oikeuskäytännön vuoksi tutkielmassa tarkasteltiin näiden oikeuksien pohjalta edessä siintäviä perus- ja ihmisoikeudellisia kysymyksiä kolmessa esimerkkitapauksessa: Seksuaalirikollisen tahdonvastaisesti ja suljetulla aivostimulaatiosilmukalla toteutettava hormonihoito, neurokemiallinen myynninedistäminen liiketilassa ja harhaluulojen suostumukseton aivokuvantamistutkimus ja psykoterapeuttinen hoito.
Nykyisen ihmisoikeuslainsäädännön avulla voidaan evolutiivis-dynaamista tulkintatapaa noudattaen reagoida moniin teknologisen kehityksen tuottamiin oikeudellisiin kysymyksiin. Silti myös kokonaan uusien ihmisoikeuksien tarvetta pohditaan monella taholla. Henkisen koskemattomuuden suojeleminen on mahdollista voimassa olevan ihmisoikeuslainsäädännön avulla, joskin se todennäköisesti tulee olemaan epäyhtenäistä ja ennen muuta liian hidasta teknologisen ja lääketieteellisen kehityksen vauhtiin.