Kansallinen turvallisuus perusoikeuksien rajoitusedellytyksenä siviilitiedustelussa : Luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja
Simola, Pinja (2024-05-20)
Kansallinen turvallisuus perusoikeuksien rajoitusedellytyksenä siviilitiedustelussa : Luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja
Simola, Pinja
(20.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024053041673
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024053041673
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella Suomen siviilitiedustelulainsäädäntöä ja sen vaikutuksia
perusoikeutena turvattuun luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Aihetta tarkastellaan
lainopillista metodia käyttäen lähtökohtaisesti voimassaolevaa lainsäädäntöä ja lainvalmisteluaineistoa
hyödyntäen. Siviilitiedustelun kautta keskeiseksi tullut käsite kansallinen turvallisuus ja sitä vakavasti
uhkaava toiminta ovat tutkielmassa myös tarkastelussa. Käsitteen hieman epämääräistäkin
määritelmää on pyritty avaamaan ja pohtimaan sen tarkoitusta ja hyväksyttävyyttä.
Siviilitiedustelu puuttuu merkittävästi luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Tämä näkyy
muun muassa siinä, että perustuslakia oli muutettava, jotta tiedustelusta pystyttiin säätämään
tavallisella lailla. Perustuslain muuttamiselle on erityisen korkea kynnys. Tiedustelutoimivaltuuksien
ottaminen osaksi suomalaista oikeusjärjestystä oli näin ollen painavan yhteiskunnallisen tarpeen
vaatimaa, vaikkakin lainsäädäntöhankkeeseen kohdistui myös kritiikkiä.
Tutkielmassa aihetta tarkastellaan myös siitä näkökulmasta, millaisia reunaehtoja kansainvälinen
sääntely ja ratkaisukäytäntö antavat sekä luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan rajoittamiseen
että siviilitiedustelusääntelyyn. Kansallisen turvallisuuden käsitteen määrittely on pitkälti kansallisella
tasolla tapahtuvaa, mutta joitakin suuntaa-antavia ja rajoja asettavia ratkaisuja on myös Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin antanut aiheeseen liittyen.
Tutkielmassa tarkastellusta voidaan todeta, että siviilitiedustelulla luottamuksellisen viestin
salaisuuden suojaan puuttuminen on sinänsä perusteltua. Kansallinen turvallisuus on merkittävä
kollektiivinen hyvä, jota on suojeltava. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat vakavat uhkat ovat
luonteeltaan myös yksilön oikeuksia mahdollisesti loukkaavia. Se, että luottamuksellisen viestin
salaisuuden suojaa rajoitetaan välttämättömissä määrin, jotta uhkista saataisiin etukäteen tietoa ja ne
voitaisiin mahdollisesti estää, on mielestäni perusteltua ja välttämätöntä yhteiskunnan toiminnan ja
turvallisuuden varmistamiseksi.
Perutuslakiin tehtyyn muutokseen ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan heikentämiseen
liittyy kuitenkin riski siitä, että uutta rajoitusperustetta käytettäisiin mahdollisesti tulevaisuudessa
myös muissa tilanteissa. On hyvinkin mahdollista, että tällaiset tilanteet ovat täysin perusteltuja.
Kuitenkin kansallisen turvallisuuden käsitteen ollessa suhteellisen laaja, ajassa muuttuva ja erilaisiin
tilanteisiin muovautuva, on kiinnitettävä erityistä huomioita rajoitusperustetta tulkittaessa siihen, ettei
sen merkitystä tarpeettomasti laajenneta.
perusoikeutena turvattuun luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Aihetta tarkastellaan
lainopillista metodia käyttäen lähtökohtaisesti voimassaolevaa lainsäädäntöä ja lainvalmisteluaineistoa
hyödyntäen. Siviilitiedustelun kautta keskeiseksi tullut käsite kansallinen turvallisuus ja sitä vakavasti
uhkaava toiminta ovat tutkielmassa myös tarkastelussa. Käsitteen hieman epämääräistäkin
määritelmää on pyritty avaamaan ja pohtimaan sen tarkoitusta ja hyväksyttävyyttä.
Siviilitiedustelu puuttuu merkittävästi luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Tämä näkyy
muun muassa siinä, että perustuslakia oli muutettava, jotta tiedustelusta pystyttiin säätämään
tavallisella lailla. Perustuslain muuttamiselle on erityisen korkea kynnys. Tiedustelutoimivaltuuksien
ottaminen osaksi suomalaista oikeusjärjestystä oli näin ollen painavan yhteiskunnallisen tarpeen
vaatimaa, vaikkakin lainsäädäntöhankkeeseen kohdistui myös kritiikkiä.
Tutkielmassa aihetta tarkastellaan myös siitä näkökulmasta, millaisia reunaehtoja kansainvälinen
sääntely ja ratkaisukäytäntö antavat sekä luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan rajoittamiseen
että siviilitiedustelusääntelyyn. Kansallisen turvallisuuden käsitteen määrittely on pitkälti kansallisella
tasolla tapahtuvaa, mutta joitakin suuntaa-antavia ja rajoja asettavia ratkaisuja on myös Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin antanut aiheeseen liittyen.
Tutkielmassa tarkastellusta voidaan todeta, että siviilitiedustelulla luottamuksellisen viestin
salaisuuden suojaan puuttuminen on sinänsä perusteltua. Kansallinen turvallisuus on merkittävä
kollektiivinen hyvä, jota on suojeltava. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat vakavat uhkat ovat
luonteeltaan myös yksilön oikeuksia mahdollisesti loukkaavia. Se, että luottamuksellisen viestin
salaisuuden suojaa rajoitetaan välttämättömissä määrin, jotta uhkista saataisiin etukäteen tietoa ja ne
voitaisiin mahdollisesti estää, on mielestäni perusteltua ja välttämätöntä yhteiskunnan toiminnan ja
turvallisuuden varmistamiseksi.
Perutuslakiin tehtyyn muutokseen ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan heikentämiseen
liittyy kuitenkin riski siitä, että uutta rajoitusperustetta käytettäisiin mahdollisesti tulevaisuudessa
myös muissa tilanteissa. On hyvinkin mahdollista, että tällaiset tilanteet ovat täysin perusteltuja.
Kuitenkin kansallisen turvallisuuden käsitteen ollessa suhteellisen laaja, ajassa muuttuva ja erilaisiin
tilanteisiin muovautuva, on kiinnitettävä erityistä huomioita rajoitusperustetta tulkittaessa siihen, ettei
sen merkitystä tarpeettomasti laajenneta.