Opettajien valmiudet kohdata sukupuolivähemmistöön kuuluvia oppilaita ja toteuttaa sukupuolitietoista opetusta

Abstract

Sukupuolivähemmistöt ovat aiheena ajankohtainen, sillä transihmisten medianäkyvyys ja heihin liittyvä poliittinen keskustelu on ollut huomattavassa kasvussa lähivuosina. Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoille hakeutuneiden alaikäisten määrä on myös samalla kasvanut merkittävästi Suomessa ja muissa länsimaissa. Erityisesti Suomessa transoppilaisiin keskittynyt tutkimus on kuitenkin ollut marginaalista ja se on keskittynyt selvittämään transoppilaiden koulukokemuksia lähinnä haastattelemalla näitä oppilaita.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin löydetty merkittäviä epäyhteneväisyyksiä opettajien ja transoppilaiden käsitysten välillä, kun aiheena on ollut opettajien ja näiden oppilaiden väliset suhteet ja vuorovaikutus: opettajat ovat kokeneet tukevansa transoppilaita huomattavasti paremmin verrattuna siihen, millaisia kokemuksia transoppilailla on ollut opettajista. Näiden syiden vuoksi tässä tutkimuksessa kartoitetaan opettajien valmiuksia kohdata transoppilaita. Tämän kautta pyritään sekä pureutumaan näiden oppilaiden kohtaamiin haasteisiin koulussa että tukemaan niiden ratkaisemista. Valmiuksiksi on määritelty opettajien hyvä termien tietäminen, positiiviset asenteet transoppilaita tukevia koulukäytänteitä kohtaan, positiiviset käsitykset tukemisesta ja sukupuolitietoisesta opetuksesta, vähäiset koetut haasteet sekä koulutus. Opettajat valikoituivat tutkimuskohteeksi myös sen vuoksi, että hyvän opettaja–oppilas-suhteen on todettu tukevan lasten ja nuorten (koulu)hyvinvointia. Nämä opettajien valmiudet siis nähdään opettaja–oppilas-suhteeseen vaikuttavina tekijöinä ja täten välillisesti translasten ja -nuorten hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä.

Tutkimuksen teoriataustassa esitellään transoppilaiden ja opettajien käsitysten ja kokemusten lisäksi sukupuolivähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa (heteronormatiivisuus, transkielteinen toiminta ja vähemmistöstressi heikomman hyvinvoinnin selittäjä), lapsuus- ja nuoruusjakson erityispiirteitä, sukupuolen sosialisoitumisteoriaa ja translasten ja -nuorten kokemusmaailman linkittymistä näihin. Tutkimuksessa korostuukin kasvatus- ja koulutussosiologiset näkökulmat, joissa oppilaitokset ovat kiinteä osa yhteiskuntaa ja sen rakenteita, mikä näkyy muun muassa näiden, erityisesti sukupuoleen liittyvien rakenteiden toisintamisena oppilaitoksissa.

Aineisto kerättiin kyselylomakkeella ja sitä analysoitiin frekvenssilaskennoilla, ryhmävertailuilla sekä eksploratiivisilla faktori-, regressio- ja klusterianalyyseilla. Tulokseksi saatiin, että opettajien termien tietäminen, asenteet ja käsitykset tukemisesta ja sukupuolitietoisesta opetuksesta olivat suhteellisen positiivisia. Opettajat eivät myöskään kokeneet merkittävästi haasteita transoppilaiden kohtaamisessa ja tukemisessa tai sukupuolitietoisessa opetuksessa. Opettajat kokivat kuitenkin saaneensa suhteellisen heikosti (kattavaa) koulutusta näihin aiheisiin liittyen. Opettajien välillä löydettiin eroja: seksuaalivähemmistöön kuuluminen, poliittisesti vasemmalle sijoittuminen, nuori ikä, tuore opettajuus, naissukupuoli ja transläheisen omaaminen olivat positiivisesti yhteydessä valmiuksiin.

Tuloksista löydettiin viitteitä valmiuksien kumuloituvuudesta, koulutussummamuuttujan ideologisuudesta ja opettajien skeptisyydestä positiivista erityiskohtelua ja sukupuolitietoisuutta kohtaan. Tutkimuksessa pohditaan myös selittäviä tekijöitä saaduille tuloksille sekä löytöjen merkitystä kouluympäristöjen kehittämiselle sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelulle.