Rakkaus ja rakkauden ilmenemiseen vaikuttavat tekijät ammatillisessa sijaishuollossa
Hautala, Hanna (2024-04-04)
Rakkaus ja rakkauden ilmenemiseen vaikuttavat tekijät ammatillisessa sijaishuollossa
(04.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042923184
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042923184
Tiivistelmä
Axel Honneth (1995) on osoittanut tunnustussuhdeteoriassaan, että rakkaus on välttämätöntä ihmisen itseluottamuksen, itsekunnioituksen ja itsearvostuksen kehittymisen kannalta. Rakkaus on kuitenkin käsitteenä haastava, eikä sitä ymmärretä yhtenäisellä tavalla. Erityisen ristiriitaisia ajatuksia rakkauteen liitetään ammatillisessa kontekstissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa on selvitetty, miten rakkaus tai rakkaudellinen tunnustus ilmenevät ammatillisen sijaishuollon työntekijöiden ja ammatillisessa sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten välillä ja mitkä tekijät vaikuttavat rakkauden tai rakkaudellisen tunnustuksen esiintymiseen kontekstissa.
Vastausta kysymykseen on etsitty integratiivisen kirjallisuuskatsauksen ja sisällön analyysin keinoin. Kirjallisuuskatsaus suunnattiin 2015–2023 aikana julkaistuille tutkimuksille. Haku toteutettiin systemaattisesti. Lopullinen aineisto muodostui 13 vertaisarvioidusta tutkimuksesta.
Tutkielmassa löydettiin viisi rakkauden ilmenemisen teemaa: huomioiminen ja läheisyys, ammatillisuuden ylittäminen, tasavertaisuus ja vastavuoroisuus, sinnikkyys ja tekijä, jolle on annettu nimi ”juuri sinä”. Tulokset osoittavat, että rakkaus näkyy sanoina ja tekoina sekä vaatii ajan ja huomion antamista lapselle. Rakkauteen liittyvät rakkauden sanoittamisen lisäksi fyysiset huomionosoitukset. Rakkautta koettiin usein tiettyjen erityisten ihmisten kanssa, vastavuoroisessa ja tasavertaisessa suhteessa. Suhteen molemmat osapuolet olivat toiseen emotionaalisesti sitoutuneita ja suhteessa kokonaisina ihmisinä avaten toiselle omaa elämäänsä. Työntekijät saattoivat toimia radikaalisti niissä tilanteissa, joissa institutionaaliset käytännöt ja ammatillisuuden rajat estivät lapsen tarpeiden huomioimisen. Rakkaus ilmeni myös työntekijän sinnikkyytenä seisoa lapsen rinnalla erityisesti tilanteissa, joissa lapsella oli vaikeaa tai luottamuksellista suhdetta ei ollut vielä syntynyt.
Rakkauden ilmenemiseen vaikuttavat lapsilähtöiset tekijät, työntekijälähtöiset tekijät, institutionaalisuus ja valtasuhteet sekä pysyvyys ja organisaation tuki. Lasten ja työntekijöiden aiemmat kokemukset ja kiintymystyyli vaikuttivat siihen, miten toisen osapuolen toimintaa tulkittiin ja miten toista kohdeltiin. Suhteen kehittymiseen tai sen estymiseen vaikuttavat monet institutionaaliset tekijät kuten objektiivisuus, ammatilliset vaatimukset, asetetut tavoitteet sekä se, miten lapset nähdään ja miten heistä puhutaan.
Tulosten mukaan yksikin työntekijä, joka osoittaa sijaishuollossa asuvalle lapselle rakkautta, voi vaikuttaa tämän elämään merkittävästi. Jos rakkautta ei aseteta laitoksessa tavoitteeksi, jää sen esiintyminen yksittäisten työntekijöiden ja lasten välisen, usein radikaalin toiminnan varaan. Rakkauden merkitystä ammatillisessa sijaishuollossa tulisi edistää huomioiden lapsi-, työntekijä- ja organisaatiolähtöiset tekijät ja laitoksen tavoitteet. Uudenlaisen toimintatavan etsiminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Jos rakkaus todetaan jossain yhteydessä mahdottomaksi, on sekin sanottava ääneen ja pohdittava, onko toiminnan jatkumiselle eettisiä edellytyksiä.
Vastausta kysymykseen on etsitty integratiivisen kirjallisuuskatsauksen ja sisällön analyysin keinoin. Kirjallisuuskatsaus suunnattiin 2015–2023 aikana julkaistuille tutkimuksille. Haku toteutettiin systemaattisesti. Lopullinen aineisto muodostui 13 vertaisarvioidusta tutkimuksesta.
Tutkielmassa löydettiin viisi rakkauden ilmenemisen teemaa: huomioiminen ja läheisyys, ammatillisuuden ylittäminen, tasavertaisuus ja vastavuoroisuus, sinnikkyys ja tekijä, jolle on annettu nimi ”juuri sinä”. Tulokset osoittavat, että rakkaus näkyy sanoina ja tekoina sekä vaatii ajan ja huomion antamista lapselle. Rakkauteen liittyvät rakkauden sanoittamisen lisäksi fyysiset huomionosoitukset. Rakkautta koettiin usein tiettyjen erityisten ihmisten kanssa, vastavuoroisessa ja tasavertaisessa suhteessa. Suhteen molemmat osapuolet olivat toiseen emotionaalisesti sitoutuneita ja suhteessa kokonaisina ihmisinä avaten toiselle omaa elämäänsä. Työntekijät saattoivat toimia radikaalisti niissä tilanteissa, joissa institutionaaliset käytännöt ja ammatillisuuden rajat estivät lapsen tarpeiden huomioimisen. Rakkaus ilmeni myös työntekijän sinnikkyytenä seisoa lapsen rinnalla erityisesti tilanteissa, joissa lapsella oli vaikeaa tai luottamuksellista suhdetta ei ollut vielä syntynyt.
Rakkauden ilmenemiseen vaikuttavat lapsilähtöiset tekijät, työntekijälähtöiset tekijät, institutionaalisuus ja valtasuhteet sekä pysyvyys ja organisaation tuki. Lasten ja työntekijöiden aiemmat kokemukset ja kiintymystyyli vaikuttivat siihen, miten toisen osapuolen toimintaa tulkittiin ja miten toista kohdeltiin. Suhteen kehittymiseen tai sen estymiseen vaikuttavat monet institutionaaliset tekijät kuten objektiivisuus, ammatilliset vaatimukset, asetetut tavoitteet sekä se, miten lapset nähdään ja miten heistä puhutaan.
Tulosten mukaan yksikin työntekijä, joka osoittaa sijaishuollossa asuvalle lapselle rakkautta, voi vaikuttaa tämän elämään merkittävästi. Jos rakkautta ei aseteta laitoksessa tavoitteeksi, jää sen esiintyminen yksittäisten työntekijöiden ja lasten välisen, usein radikaalin toiminnan varaan. Rakkauden merkitystä ammatillisessa sijaishuollossa tulisi edistää huomioiden lapsi-, työntekijä- ja organisaatiolähtöiset tekijät ja laitoksen tavoitteet. Uudenlaisen toimintatavan etsiminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Jos rakkaus todetaan jossain yhteydessä mahdottomaksi, on sekin sanottava ääneen ja pohdittava, onko toiminnan jatkumiselle eettisiä edellytyksiä.