Ammattiyhdistysmies Eero Haapalaisen vallankumouksellisuuden diskursseja
Pulkkinen, Tuomo (2024-04-25)
Ammattiyhdistysmies Eero Haapalaisen vallankumouksellisuuden diskursseja
(25.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052940403
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052940403
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee oman aikansa julkisuuden henkilön, toimittajan, ammattiyhdistysmiehen, Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon ja myöhemmin punakaartin johtajan Eero Haapalaisen (1880–1937) vallankumouksellisuutta. Tutkielman aikarajaus on vuodet 1900–1918.
Tutkielmassa on käytetty lähteenä Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistoon koottua korpusta, joka on koottu käyttäen sanomalehtiarkiston sähköistä leikekirja toimintoa. Lisäksi lähteenä on käytetty Haapalaisen kirjoittamia kertomuksia tapaamisista Leninin kanssa sekä toiminnasta suurlakon ja Viaporin kapinan aikana. Käytetty tutkimuskirjallisuus muodostuu suomalaisten ja venäläisten historiantutkijoiden tutkimuksista.
Tutkimuksen menetelmänä on diskurssianalyysi ja lähiluku. Hyödynnän diskurssianalyysin tapaa ymmärtää konteksti yhteiskunnallisena ja historiallisena toimintaympäristönä. Tekstin ohella on tarkasteltu niiden yhteydessä olevia piirroksia ja pilakuvia. Menetelmät auttavat tulkitsemaan ja analysoimaan kriittisesti aineistoa.
Tutkimustuloksena Eero Haapalaisen vallankumouksellisuus näyttää muotoutuneen vähitellen. Hän on ensin ollut vanhasuomalainen, joka vastusti ruotsinkielisiä ja konservatiivisia arvoja. Liityttyään Sosialidemokraattiseen puolueeseen ja Työmies-lehteen hänen tärkein esikuva on ollut Työmies-lehden päätoimittaja Edvard Valpas, jonka aatemaailma noudatti Karl Kautskyn ” rauhallista luokkataistelumenettelytapaa”. Haapalainen tapasi Leninin, jota hän myös piti esikuvanaan.
Haapalainen valittiin Suomen Ammattijärjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Häntä pidettiin ammattiyhdistystoiminnan asiantuntijana. Haapalainen joutui luopumaan tehtävästä alkoholismiin liittyvien kömmähdysten vuoksi.
Aineiston diskurssit kuvasivat Haapalaisen vallankumouksellisuutta. Diskursseista erottui hegemoninen diskurssi, joka kuvasi Haapalaisen radikaalina vallankumouksellisena. Sille rinnakkaisena esiintyi vallankumousdiskurssi niin Haapalaisen omissa puheissa kuin hänestä esitetyissä diskursseissa. Muita tutkimuksessa esiin nousseita diskursseja olivat vaalidiskurssi ensimmäisissä eduskuntavaaleissa, ammattiyhdistysdiskurssi Haapalaisen ammattiyhdistystoimintaa käsittelevässä kirjoituksessa sekä suojeludiskurssi Haapalaisen suojellessa pidätettyjä jääkäreitä. Tutkitut diskurssit toivat esille pieniä yksityiskohtia Haapalaisesta. Niiden perusteella hän oli vallankumouksellinen. Haapalaiselle sosialismi sisälsi lisäksi solidaarisuuden ja inhimillisyyden arvoja. Haapalaisesta on säilynyt kuva radikaalina vallankumouksellisena aina meidän päiviimme asti.
Tutkielmassa on käytetty lähteenä Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistoon koottua korpusta, joka on koottu käyttäen sanomalehtiarkiston sähköistä leikekirja toimintoa. Lisäksi lähteenä on käytetty Haapalaisen kirjoittamia kertomuksia tapaamisista Leninin kanssa sekä toiminnasta suurlakon ja Viaporin kapinan aikana. Käytetty tutkimuskirjallisuus muodostuu suomalaisten ja venäläisten historiantutkijoiden tutkimuksista.
Tutkimuksen menetelmänä on diskurssianalyysi ja lähiluku. Hyödynnän diskurssianalyysin tapaa ymmärtää konteksti yhteiskunnallisena ja historiallisena toimintaympäristönä. Tekstin ohella on tarkasteltu niiden yhteydessä olevia piirroksia ja pilakuvia. Menetelmät auttavat tulkitsemaan ja analysoimaan kriittisesti aineistoa.
Tutkimustuloksena Eero Haapalaisen vallankumouksellisuus näyttää muotoutuneen vähitellen. Hän on ensin ollut vanhasuomalainen, joka vastusti ruotsinkielisiä ja konservatiivisia arvoja. Liityttyään Sosialidemokraattiseen puolueeseen ja Työmies-lehteen hänen tärkein esikuva on ollut Työmies-lehden päätoimittaja Edvard Valpas, jonka aatemaailma noudatti Karl Kautskyn ” rauhallista luokkataistelumenettelytapaa”. Haapalainen tapasi Leninin, jota hän myös piti esikuvanaan.
Haapalainen valittiin Suomen Ammattijärjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Häntä pidettiin ammattiyhdistystoiminnan asiantuntijana. Haapalainen joutui luopumaan tehtävästä alkoholismiin liittyvien kömmähdysten vuoksi.
Aineiston diskurssit kuvasivat Haapalaisen vallankumouksellisuutta. Diskursseista erottui hegemoninen diskurssi, joka kuvasi Haapalaisen radikaalina vallankumouksellisena. Sille rinnakkaisena esiintyi vallankumousdiskurssi niin Haapalaisen omissa puheissa kuin hänestä esitetyissä diskursseissa. Muita tutkimuksessa esiin nousseita diskursseja olivat vaalidiskurssi ensimmäisissä eduskuntavaaleissa, ammattiyhdistysdiskurssi Haapalaisen ammattiyhdistystoimintaa käsittelevässä kirjoituksessa sekä suojeludiskurssi Haapalaisen suojellessa pidätettyjä jääkäreitä. Tutkitut diskurssit toivat esille pieniä yksityiskohtia Haapalaisesta. Niiden perusteella hän oli vallankumouksellinen. Haapalaiselle sosialismi sisälsi lisäksi solidaarisuuden ja inhimillisyyden arvoja. Haapalaisesta on säilynyt kuva radikaalina vallankumouksellisena aina meidän päiviimme asti.