Suomen objektin käyttö japani–suomi kääntämisessä
Mashiba, Kanade (2024-04-10)
Suomen objektin käyttö japani–suomi kääntämisessä
(10.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051531074
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051531074
Tiivistelmä
Tutkimuksessani tarkastellaan suomen objektin käyttöä ja sen vaikutusta japani−suomi kääntämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, minkälaisia eroja objektin käytön suhteen löytyy suomen ja japanin kielen välillä, ja analysoida, miten ne vaikuttavat kääntämiseen ja miten ne ratkaistaan kääntämisessä. Tutkimusaineistona käytän japanilaisen romaanin Professori ja taloudenhoitaja (Yoko Ogawa, 2003) suomennettua versiota, josta poimin 100 ensimmäistä objektin sisältävää lausetta. 100 lauseesta poimin vielä lauseet, jossa suomenkielisessä käännöslauseessa objektina toimiva substantiivilauseke (NP) ilmaistaan muuna kuin objektina tai ei ole läsnä japaninkielisessä alkuperäislauseessa. Ryhmittelen niitä neljään ryhmään sen mukaan, minä lauseenjäsenenä (objekti, komplementti, modifikaattori tai ei ole läsnä) suomen objekti-NP on japanin alkuperäislauseessa, ja analysoin niiden muutosten motivaatioita sekä vaikutuksia kääntämiseen.
Tutkimuskohteenani on suomen transitiivilause ja kyseessä on kontrastiivinen kielentutkimus, jossa verrataan suomea ja japania tarkastelemalla lauseenjäsenten kategorioita Croftin (2022) esittämän argumentin ja sen semanttisen roolin käsitteen mukaisesti. Analysoinnissa käytän Leipzigin glossaussääntöjä, jotta voin verrata kahtakieltä, joilla on eri kirjaimistosysteeemit.
Analyysin kautta havaitsin ensin, että kääntämisen aiheuttamat rakenteelliset muutokset voidaan luokitella laajasti kahteen tyyppiin: kieliopillisista eroista johtuviin ja kielikulttuurisista eroista johtuviin. Edellinen on lähes automaattinen muutos, joka johtuu kielellisistä järjestelmällisistä eroista, kuten japanin relatiivipronominin puute, kun taas jälkimmäinen on muutos kielikulttuurisista eroista, jotta japaninkieliset lauseet tulisivat käännetyiksi luonnollisiksi ilmauksiksi suomen kielikulttuurissa. Erityisesti kielikulttuurisista eroista johtuvat muutokset liittyvät läheisesti kääntäjän valintoihin, ja on tapauksia, joissa kääntäjän tulkinta ja tyyli näyttävät vaikuttavan muutokseen, vaikkei lauserakenteen muutos välttämättä olekaan olennaista.
Tutkimuskohteenani on suomen transitiivilause ja kyseessä on kontrastiivinen kielentutkimus, jossa verrataan suomea ja japania tarkastelemalla lauseenjäsenten kategorioita Croftin (2022) esittämän argumentin ja sen semanttisen roolin käsitteen mukaisesti. Analysoinnissa käytän Leipzigin glossaussääntöjä, jotta voin verrata kahtakieltä, joilla on eri kirjaimistosysteeemit.
Analyysin kautta havaitsin ensin, että kääntämisen aiheuttamat rakenteelliset muutokset voidaan luokitella laajasti kahteen tyyppiin: kieliopillisista eroista johtuviin ja kielikulttuurisista eroista johtuviin. Edellinen on lähes automaattinen muutos, joka johtuu kielellisistä järjestelmällisistä eroista, kuten japanin relatiivipronominin puute, kun taas jälkimmäinen on muutos kielikulttuurisista eroista, jotta japaninkieliset lauseet tulisivat käännetyiksi luonnollisiksi ilmauksiksi suomen kielikulttuurissa. Erityisesti kielikulttuurisista eroista johtuvat muutokset liittyvät läheisesti kääntäjän valintoihin, ja on tapauksia, joissa kääntäjän tulkinta ja tyyli näyttävät vaikuttavan muutokseen, vaikkei lauserakenteen muutos välttämättä olekaan olennaista.