Minun, sinun vai keisarin maa? : Oikeudellinen tieto Venäjän keisarikunnan maanmittauslainsäädännöstä valtion hallinnollisjuridisessa järjestelmässä 1900-luvun alussa
Heikkinen, Tuukka (2024-04-29)
Minun, sinun vai keisarin maa? : Oikeudellinen tieto Venäjän keisarikunnan maanmittauslainsäädännöstä valtion hallinnollisjuridisessa järjestelmässä 1900-luvun alussa
(29.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052737225
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052737225
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Venäjän keisarikunnan maanmittauslainsäädännön representaatiota hallinnollisjuridisessa järjestelmässä. Tarkastelu rajattiin 1900-luvun alkuun. Alkuperäisaineisto koostui 1910-luvulla tehdystä lakikokoelmasta, johon oli kerätty olennainen maanmittauslainsäädäntö. Lakikokoelma sisälsi lakiartikloja, niihin lisättyjä muistiinpanoja ja lopussa liitteitä. Tutkielman aiheena oli täten myös Venäjän maanmittaushallinnon eri tasoisten organisaatioiden ja keisarikunnan oikeudellisen ratkaisemisen instituutioiden välisien yhteyksien selvittäminen hallintohistoriallisesta näkökulmasta. Instituutioiden esittely toimitettiin kontekstualisoivasti.
Tutkielman teoreettinen kehys muodostettiin Mario Bungen systemistisestä menetelmätavasta, jota sisällönanalyysi metodina tuki. Modernisaatio oli 1900-luvulla vaikuttava ilmiö, joka jatkui tuolloin keisarikunnassa. Maanmittauslainsäädännöstä kävi ilmi, että maanmittaushallinnon virkamiehien tehtäviin sisältyi mittaus-, rajanveto- ja osittamistehtävien lisäksi myös oikeudellisen ratkaisemisen tehtävä maanmittausta koskevissa oikeustapauksissa. Instituutioiden väliset yhteydet olivat vuorovaikutuksellisia. Koko tähän systeemiin vaikutti myös vuoden 1906 perustuslaki, kun se asetettiin voimaan. Havaintona todettiin, että maanmittarit olivat osa byrokraattista virkakuntaa, vaikka he olivat myös koulutettuja asiantuntijoita.
Keskeinen havainto oli, että keisarikunnan maanmittauslainsäädäntö oli hyvin fragmentaarista. Monet sosiaaliryhmät ja alueelliset erot toivat hallinnollisjuridiseen systeemiin omia piirteitään poikkeuksineen. Systeemi kulminoitui aina lopulta itsevaltaiseen keisariin, jonka autokraattista valta-asemaa lainsäädäntö järjesti ja hallintojärjestelmä tuki. Silti modernisaation piirteenä tekninen osaaminen kasvoi, joka ilmeni lainsäädännön muuttuneissa osaamisvaatimuksissa.
Tutkielman teoreettinen kehys muodostettiin Mario Bungen systemistisestä menetelmätavasta, jota sisällönanalyysi metodina tuki. Modernisaatio oli 1900-luvulla vaikuttava ilmiö, joka jatkui tuolloin keisarikunnassa. Maanmittauslainsäädännöstä kävi ilmi, että maanmittaushallinnon virkamiehien tehtäviin sisältyi mittaus-, rajanveto- ja osittamistehtävien lisäksi myös oikeudellisen ratkaisemisen tehtävä maanmittausta koskevissa oikeustapauksissa. Instituutioiden väliset yhteydet olivat vuorovaikutuksellisia. Koko tähän systeemiin vaikutti myös vuoden 1906 perustuslaki, kun se asetettiin voimaan. Havaintona todettiin, että maanmittarit olivat osa byrokraattista virkakuntaa, vaikka he olivat myös koulutettuja asiantuntijoita.
Keskeinen havainto oli, että keisarikunnan maanmittauslainsäädäntö oli hyvin fragmentaarista. Monet sosiaaliryhmät ja alueelliset erot toivat hallinnollisjuridiseen systeemiin omia piirteitään poikkeuksineen. Systeemi kulminoitui aina lopulta itsevaltaiseen keisariin, jonka autokraattista valta-asemaa lainsäädäntö järjesti ja hallintojärjestelmä tuki. Silti modernisaation piirteenä tekninen osaaminen kasvoi, joka ilmeni lainsäädännön muuttuneissa osaamisvaatimuksissa.