Miksi koulukiusaaja kiusaa? : Fenomenologinen tutkimus entisistä koulukiusaajista
Lind, Annika (2024-04-16)
Miksi koulukiusaaja kiusaa? : Fenomenologinen tutkimus entisistä koulukiusaajista
(16.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042622341
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042622341
Tiivistelmä
Koulukiusaaminen on koulukontekstissa tapahtuvaa toistuvaa, tahallista toimintaa, jossa tarkoituksena on toisen henkilön henkinen tai fyysinen satuttaminen tai tällaisen negatiivisen teon yritys. Koulukiusaamisen tarkoituksena on aiheuttaa toiselle kouluyhteisön jäsenelle vamma tai epämiellyttävä olo henkisellä tai fyysisellä hyökkäyksellä tai yhteisöstä poissulkemisella. Tuoreimpien kouluterveyskyselyiden mukaan vuonna 2023 koulukiusaamista raportoi kokeneensa noin 7–9 prosenttia suomalaisista peruskouluikäisistä lapsista ja nuorista. Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miksi koulukiusaaja kiusaa ja minkälaisin toimin koulukiusaaja olisi toivonut, että koulukiusaamiseen olisi puututtu.
Tutkimus on laadullinen fenomenologista tutkimusstrategiaa noudattava tutkielma, jonka aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluilla. Tarkoituksena oli paneutua syvällisesti kolmen opettajaopiskelijan kokemuksiin omasta koulukiusaajan roolistaan peruskoulussa. Fenomenologisen tutkimusstrategian mukaisesti jokaista osallistujaa haastateltiin 3–5 kertaa, jotta heidän kokemuksiaan pystyttiin ymmärtämään mahdollisimman kattavasti. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja kokemuksille suoritettiin fenomenologinen reduktio eli kokemuksen pelkistäminen. Lopuksi jokaisen osallistujan kokemuksista rakennettiin vielä yksilökohtainen merkitysverkosto sekä yleinen merkitysverkosto, joiden avulla tehtiin tulkintoja ja johtopäätöksiä tutkimuskysymysten kautta. Fenomenologinen tutkimusstrategia toi tutkimukseen mahdollisuuden tarkastella ilmiötä erityisesti kolmen entiseksi koulukiusaajaksi itsensä identifioivan opettajaopiskelijan kokemusten kautta.
Tutkimuksessa esiin nousi erityisesti seuraavia syitä koulukiusaajan toiminnalle: heikko itsetunto ja tunnetaitojen vähäisyys, yhteisöllisyyden puute, kiusaajan kokema pelko sekä hallinnan tunteen menettämisen pelko. Kolmen haastateltavan näkemysten mukaan koulukiusaamisen puuttumisen keinoina olisi kaivattu erilaisia tukikeinoja kuten tunnetaitojen opettamista ja apua kaverisuhteiden solmimiseen. Tutkimuksen perusteella uskon, että kouluihin tulisi saada enemmän aikaa ja resursseja sekä ymmärrystä ja tietoa, joilla pyrittäisiin tukemaan ryhmäytymistä, tunnetaitojen vahvistamista sekä turvallisuuden ja hyvänolon tunnetta kouluyhteisön sisällä.
Tutkimus on laadullinen fenomenologista tutkimusstrategiaa noudattava tutkielma, jonka aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluilla. Tarkoituksena oli paneutua syvällisesti kolmen opettajaopiskelijan kokemuksiin omasta koulukiusaajan roolistaan peruskoulussa. Fenomenologisen tutkimusstrategian mukaisesti jokaista osallistujaa haastateltiin 3–5 kertaa, jotta heidän kokemuksiaan pystyttiin ymmärtämään mahdollisimman kattavasti. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja kokemuksille suoritettiin fenomenologinen reduktio eli kokemuksen pelkistäminen. Lopuksi jokaisen osallistujan kokemuksista rakennettiin vielä yksilökohtainen merkitysverkosto sekä yleinen merkitysverkosto, joiden avulla tehtiin tulkintoja ja johtopäätöksiä tutkimuskysymysten kautta. Fenomenologinen tutkimusstrategia toi tutkimukseen mahdollisuuden tarkastella ilmiötä erityisesti kolmen entiseksi koulukiusaajaksi itsensä identifioivan opettajaopiskelijan kokemusten kautta.
Tutkimuksessa esiin nousi erityisesti seuraavia syitä koulukiusaajan toiminnalle: heikko itsetunto ja tunnetaitojen vähäisyys, yhteisöllisyyden puute, kiusaajan kokema pelko sekä hallinnan tunteen menettämisen pelko. Kolmen haastateltavan näkemysten mukaan koulukiusaamisen puuttumisen keinoina olisi kaivattu erilaisia tukikeinoja kuten tunnetaitojen opettamista ja apua kaverisuhteiden solmimiseen. Tutkimuksen perusteella uskon, että kouluihin tulisi saada enemmän aikaa ja resursseja sekä ymmärrystä ja tietoa, joilla pyrittäisiin tukemaan ryhmäytymistä, tunnetaitojen vahvistamista sekä turvallisuuden ja hyvänolon tunnetta kouluyhteisön sisällä.