”Koen et oon mun opetukses onnistunu oleen avoin ja selkeä oppilaiden kanssa” : Opetusharjoittelijan minäpystyvyyden merkitys luokan organisointiin ja motivointiin
Heinonen, Niina; Heinonen, Vilma (2024-04-16)
”Koen et oon mun opetukses onnistunu oleen avoin ja selkeä oppilaiden kanssa” : Opetusharjoittelijan minäpystyvyyden merkitys luokan organisointiin ja motivointiin
Heinonen, Niina
Heinonen, Vilma
(16.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050828098
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050828098
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan viidennen vuosikurssin opettajaopiskelijoiden luokan toiminnan organisoinnin ja motivoinnin taitojen soveltamista viimeisessä harjoittelussaan. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä harjoittelijoiden pedagogisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen merkityksestä opettajan ammatillisen kehityksen ja oppimisympäristön laadun näkökulmista. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin itsearviointikyselyjen ja harjoittelukoulussa toteutetun systemaattisen observoinnin avulla syksyn 2023 aikana.
Opetusharjoittelijoiden toimintaa tarkasteltiin arvioinnissa Vuorovaikutus osana opettajan arviointiosaamista (VOPA) – toimintamallin (Pöysä ym., 2021) perustuvan ryhmän toiminnan organisoinnin ja motivoinnin ulottuvuuksien näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat itsearvioivat opetuksellista minäpystyvyyttään oppilaiden kiinnittämisestä, opettajan opetusstrategioista ja ryhmänhallinnasta. Itsearvioinnin väittämät perustuivat Teachers’ Sense of Efficasy Scale (TSES) - mittariin (2021). Tutkimukseen osallistui kahdeksan viidennen vuosikurssin opetusharjoittelijaa. Observoinnin tulokset osoittivat, että opetusharjoittelijat pystyivat pääosin luomaan vuorovaikutteisia ja oppilaita osallistavia oppimisympäristöjä. Erityisesti harjoittelijat osoittivat kykyä asettaa selkeitä käyttäytymisodotuksia ja oppimistavoitteita, käyttää kehollista viestintää ja toimia proaktiivisesti. Lisäksi opetusharjoittelijoiden itsearvioitu opetuksellinen minäpystyvyys oli suhteellisen korkea, mikä antaa viitteitä heidän luottamuksestaan ja käsityksestään omiin kykyihinsä eri opetusstrategioin edistää ryhmänhallintaan ja oppilaiden kiinnittymistä oppimiseen.
Tutkimuksen luotettavuutta tuki tarkka aineistonkeruuprosessi ja korkea kahden tutkijan välinen yksimielisyys observoinnin havainnoista. Eettiset periaatteet, kuten informoitu suostumus ja anonymiteetti on otettu huomioon kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Jatkotutkimusehdotuksissa suositellaan tarkastelemaan opettajankoulutuksen eri malleja ja strategioita sekä minäpystyvyyden kehittämisen tukemista opettajankoulutuksen aikana. Tutkimus tarjoaa tietoa opettajankoulutuksen kehittämiseksi ja antaa suuntaviivoja sille, miten opettajaopiskelijoiden pedagogista osaamista ja minäpystyvyyttä voidaan tukea ja vahvistaa. Tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä opettajankouluttajille ja opettajaopiskelijoille sekä myös koulun kehittäjille, korostaen jatkuvan ammatillisen kehityksen ja reflektion merkitystä opettajan uralla.
Opetusharjoittelijoiden toimintaa tarkasteltiin arvioinnissa Vuorovaikutus osana opettajan arviointiosaamista (VOPA) – toimintamallin (Pöysä ym., 2021) perustuvan ryhmän toiminnan organisoinnin ja motivoinnin ulottuvuuksien näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat itsearvioivat opetuksellista minäpystyvyyttään oppilaiden kiinnittämisestä, opettajan opetusstrategioista ja ryhmänhallinnasta. Itsearvioinnin väittämät perustuivat Teachers’ Sense of Efficasy Scale (TSES) - mittariin (2021). Tutkimukseen osallistui kahdeksan viidennen vuosikurssin opetusharjoittelijaa. Observoinnin tulokset osoittivat, että opetusharjoittelijat pystyivat pääosin luomaan vuorovaikutteisia ja oppilaita osallistavia oppimisympäristöjä. Erityisesti harjoittelijat osoittivat kykyä asettaa selkeitä käyttäytymisodotuksia ja oppimistavoitteita, käyttää kehollista viestintää ja toimia proaktiivisesti. Lisäksi opetusharjoittelijoiden itsearvioitu opetuksellinen minäpystyvyys oli suhteellisen korkea, mikä antaa viitteitä heidän luottamuksestaan ja käsityksestään omiin kykyihinsä eri opetusstrategioin edistää ryhmänhallintaan ja oppilaiden kiinnittymistä oppimiseen.
Tutkimuksen luotettavuutta tuki tarkka aineistonkeruuprosessi ja korkea kahden tutkijan välinen yksimielisyys observoinnin havainnoista. Eettiset periaatteet, kuten informoitu suostumus ja anonymiteetti on otettu huomioon kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Jatkotutkimusehdotuksissa suositellaan tarkastelemaan opettajankoulutuksen eri malleja ja strategioita sekä minäpystyvyyden kehittämisen tukemista opettajankoulutuksen aikana. Tutkimus tarjoaa tietoa opettajankoulutuksen kehittämiseksi ja antaa suuntaviivoja sille, miten opettajaopiskelijoiden pedagogista osaamista ja minäpystyvyyttä voidaan tukea ja vahvistaa. Tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä opettajankouluttajille ja opettajaopiskelijoille sekä myös koulun kehittäjille, korostaen jatkuvan ammatillisen kehityksen ja reflektion merkitystä opettajan uralla.