Liikkumisen rajoittaminen iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa : etnografinen tapaustutkimus
Pykäläinen, Seela (2024-04-19)
Liikkumisen rajoittaminen iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa : etnografinen tapaustutkimus
(19.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052738523
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052738523
Tiivistelmä
Tausta: Ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa esiintyy useita liikkumisen rajoittamiseen tähtääviä toimintoja, joissa hyödynnetään erilaisia välineitä, kuten sängynlaitoja, turvavöitä ja pöytiä. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että liikkumisen rajoittamisen korkeaa käyttöastetta esiintyy sellaisissa maissa, joissa väestön ikääntyminen on nopeaa. Suomessa ikääntyneen väestön määrä suhteessa muuhun väestöön kasvaa nopeammin verrattuna muihin EU-maihin.
Tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on etnografiselle tutkimukselle tyypillisen havainnoinnin ja epämuodollisen haastattelun keinoin kuvata yhden ympärivuorokautisen hoidon yksikön hoitokulttuuria, jossa tarkemman tarkastelun kohteena on liikkumisen rajoittaminen ilmiönä. Tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää liikkumisen rajoittamisen tilanteita, sekä niihin liittyvää yksikön kulttuuria. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja saavuttaa ymmärrys ympärivuorokautisen hoidon yksikön liikkumisen rajoittamisen käytänteistä ja kulttuurista. Tutkimuksella saavutetulla ymmärryksellä ja tiedolla voidaan pyrkiä parantamaan hoitokäytänteitä ja vähentämään liikkumisen rajoittamista.
Menetelmät: Tutkimus toteutettiin etnografisena tapaustutkimuksena, jossa aineisto kerättiin yhdestä ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä havainnoinnin ja epämuodollisten haastatteluiden avulla. Havainnointi keskittyi pääasiassa yksikön henkilökunnan toimintaan ja tilanteisiin, joissa liikkumista rajoitettiin. Havainnointia toteutettiin yhdeksänä päivänä, hoitajien aamu- ja iltavuorojen aikana arkisin ja viikonloppuisin. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset: Aineisto koostui 25 liikkumisen rajoittamisen tilanteen kuvauksesta, henkilökunnan epämuodollisista haastatteluista ja sängyn puolilaitojen käytön kuvauksesta. Aineistoa kertyi yhteensä 10 sivua. Aineiston analyysissä muodostui neljä pääluokkaa: liikkumisen rajoittamisen ilmenemismuodot, liikkumisen rajoittamiseen liittyvät tekijät, liikkumisen rajoittamisen hallinta ja vähentäminen ohjeiden ja tuen avulla sekä sänkyjen yläpuolen laidat liikkumisen mahdollistajana ympäri vuorokauden. Yksikössä liikkumisen rajoittamista ilmeni usealla eri tavalla, fyysistä liikkumisen rajoittamista esiintyi suhteellisen vähän. Fyysisen rajoittamisen lisäksi esiintyi epäsuoraa-, sanallista- ja teknologista rajoittamista. Niin henkilökuntaan kuin asukkaisiin liittyvät tekijät vaikuttivat liikkumisen rajoittamiseen: useat asukkaat samassa tilassa, henkilökunnan työkuorma, ajankohta kuten ruokailuajat ja asukkaiden aikeet tehdä jotain ei-toivottavaa. Liikkumisen rajoittamista säänneltiin yksikössä organisaation ohjeiden ja tuen avulla. Yksiköllä oli selkeä tavoite fyysisen rajoittamisen minimoimiseen. Lisäksi havaittiin, että sängyn puolilaitoja käytettiin asukkaiden liikkumisen mahdollistamiseksi.
Johtopäätökset: Tutkimuksen kohteena olevassa yksikössä liikkumisen rajoittamista ilmeni eri muodoissa, ja siihen liittyi useita tekijöitä. Fyysistä rajoittamista esiintyi suhteellisen vähän, kun taas epäsuoraa rajoittamista enemmän ja sen ilmenemismuodot olivat moninaiset. Toisinaan epäsuoraa rajoittamista tapahtui henkilökunnan huomaamatta, ikään kuin rutiinitoimenpiteenä, jonka tarkoituksena oli varmistaa esimerkiksi ruokailun onnistuminen. Ajoittain taas epäsuora rajoittaminen oli tarkoitukselliselta, tavoitteena asukkaan liikkumisen estäminen. Esihenkilöiden ja kuntoutushenkilökunnan rooli fyysisten rajoitusten vähäisenä pitämisessä oli korostunut. Muihin rajoittamisen muotoihin, kuten epäsuoraan tai sanalliseen rajoittamiseen ei yksikössä havaittu kiinnitettävän paljon huomiota. Background: In nursing home settings, the common practice of restricting mobility involves the use of various tools such as bed rails, safety belts, and tables. International studies indicate a high prevalence of mobility restrictions in countries experiencing rapid aging. In Finland the aging population in proportion to the whole population is growing more rapidly than in other EU countries.
Purpose: The purpose of this thesis is to describe the care culture of a 24-hour care unit, using observation and informal interviews typical of ethnographic research, with a closer look at the phenomenon of mobility restriction. The aim is to depict and understand situations of mobility restriction and the associated unit culture. The research seeks to examine and achieve an understanding of the practices and culture surrounding mobility restriction in the 24-hour care unit. The understanding and knowledge gained from the study can be used to improve care practices and reduce mobility restrictions.
Methods: Conducted as an ethnographic case study, where data were collected from a 24-hour care unit through observation and informal interviews. Observation mainly focused on the actions of the unit's caregivers and situations involving mobility restriction. The observation took place over 9 days during both morning and evening shifts of caregivers, including weekdays and weekends. The data were analysed using inductive content analysis.
Results: The data consisted of 25 instances of mobility restriction, informal staff interviews, and descriptions of bed rail usage, totaling 10 pages. Four main categories emerged from the analysis of the data: manifestations of mobility restriction, factors associated with mobility restriction, management and reduction of mobility restriction through guidance and support, and bedrails as a mobility enabler around the clock. Mobility restriction manifested in various forms, with limited instances of physical restraint. Methods of mobility restriction included indirect, verbal, and technological means. Several factors related to both staff and residents influenced the occurrence of mobility restriction: multiple residents in the same space, high staff workload, timing such as mealtimes, and residents being about to engage in undesirable actions. Mobility restriction was regulated in the unit through organizational guidelines and support, with a clear goal of reducing restriction. Additionally, it was observed that bed rails were used to facilitate rather than restrict movement.
Conclusion: Mobility restriction in elderly care facilities occurs in various forms and several factors are related. Physical restraint appears to be less prevalent, while indirect forms of mobility restriction are more common and diverse in their manifestations. At times, indirect restriction seemed to occur unnoticed by staff, almost as a routine measure, aimed at ensuring the success of activities such as mealtime. At other times, indirect restriction appeared intentional, directly aiming to prevent resident movement. The role of supervisors and rehabilitation staff in keeping physical restrictions minimal was emphasized. Other forms of restriction, such as indirect or verbal, were not observed to receive much attention.
Tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on etnografiselle tutkimukselle tyypillisen havainnoinnin ja epämuodollisen haastattelun keinoin kuvata yhden ympärivuorokautisen hoidon yksikön hoitokulttuuria, jossa tarkemman tarkastelun kohteena on liikkumisen rajoittaminen ilmiönä. Tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää liikkumisen rajoittamisen tilanteita, sekä niihin liittyvää yksikön kulttuuria. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja saavuttaa ymmärrys ympärivuorokautisen hoidon yksikön liikkumisen rajoittamisen käytänteistä ja kulttuurista. Tutkimuksella saavutetulla ymmärryksellä ja tiedolla voidaan pyrkiä parantamaan hoitokäytänteitä ja vähentämään liikkumisen rajoittamista.
Menetelmät: Tutkimus toteutettiin etnografisena tapaustutkimuksena, jossa aineisto kerättiin yhdestä ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä havainnoinnin ja epämuodollisten haastatteluiden avulla. Havainnointi keskittyi pääasiassa yksikön henkilökunnan toimintaan ja tilanteisiin, joissa liikkumista rajoitettiin. Havainnointia toteutettiin yhdeksänä päivänä, hoitajien aamu- ja iltavuorojen aikana arkisin ja viikonloppuisin. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset: Aineisto koostui 25 liikkumisen rajoittamisen tilanteen kuvauksesta, henkilökunnan epämuodollisista haastatteluista ja sängyn puolilaitojen käytön kuvauksesta. Aineistoa kertyi yhteensä 10 sivua. Aineiston analyysissä muodostui neljä pääluokkaa: liikkumisen rajoittamisen ilmenemismuodot, liikkumisen rajoittamiseen liittyvät tekijät, liikkumisen rajoittamisen hallinta ja vähentäminen ohjeiden ja tuen avulla sekä sänkyjen yläpuolen laidat liikkumisen mahdollistajana ympäri vuorokauden. Yksikössä liikkumisen rajoittamista ilmeni usealla eri tavalla, fyysistä liikkumisen rajoittamista esiintyi suhteellisen vähän. Fyysisen rajoittamisen lisäksi esiintyi epäsuoraa-, sanallista- ja teknologista rajoittamista. Niin henkilökuntaan kuin asukkaisiin liittyvät tekijät vaikuttivat liikkumisen rajoittamiseen: useat asukkaat samassa tilassa, henkilökunnan työkuorma, ajankohta kuten ruokailuajat ja asukkaiden aikeet tehdä jotain ei-toivottavaa. Liikkumisen rajoittamista säänneltiin yksikössä organisaation ohjeiden ja tuen avulla. Yksiköllä oli selkeä tavoite fyysisen rajoittamisen minimoimiseen. Lisäksi havaittiin, että sängyn puolilaitoja käytettiin asukkaiden liikkumisen mahdollistamiseksi.
Johtopäätökset: Tutkimuksen kohteena olevassa yksikössä liikkumisen rajoittamista ilmeni eri muodoissa, ja siihen liittyi useita tekijöitä. Fyysistä rajoittamista esiintyi suhteellisen vähän, kun taas epäsuoraa rajoittamista enemmän ja sen ilmenemismuodot olivat moninaiset. Toisinaan epäsuoraa rajoittamista tapahtui henkilökunnan huomaamatta, ikään kuin rutiinitoimenpiteenä, jonka tarkoituksena oli varmistaa esimerkiksi ruokailun onnistuminen. Ajoittain taas epäsuora rajoittaminen oli tarkoitukselliselta, tavoitteena asukkaan liikkumisen estäminen. Esihenkilöiden ja kuntoutushenkilökunnan rooli fyysisten rajoitusten vähäisenä pitämisessä oli korostunut. Muihin rajoittamisen muotoihin, kuten epäsuoraan tai sanalliseen rajoittamiseen ei yksikössä havaittu kiinnitettävän paljon huomiota.
Purpose: The purpose of this thesis is to describe the care culture of a 24-hour care unit, using observation and informal interviews typical of ethnographic research, with a closer look at the phenomenon of mobility restriction. The aim is to depict and understand situations of mobility restriction and the associated unit culture. The research seeks to examine and achieve an understanding of the practices and culture surrounding mobility restriction in the 24-hour care unit. The understanding and knowledge gained from the study can be used to improve care practices and reduce mobility restrictions.
Methods: Conducted as an ethnographic case study, where data were collected from a 24-hour care unit through observation and informal interviews. Observation mainly focused on the actions of the unit's caregivers and situations involving mobility restriction. The observation took place over 9 days during both morning and evening shifts of caregivers, including weekdays and weekends. The data were analysed using inductive content analysis.
Results: The data consisted of 25 instances of mobility restriction, informal staff interviews, and descriptions of bed rail usage, totaling 10 pages. Four main categories emerged from the analysis of the data: manifestations of mobility restriction, factors associated with mobility restriction, management and reduction of mobility restriction through guidance and support, and bedrails as a mobility enabler around the clock. Mobility restriction manifested in various forms, with limited instances of physical restraint. Methods of mobility restriction included indirect, verbal, and technological means. Several factors related to both staff and residents influenced the occurrence of mobility restriction: multiple residents in the same space, high staff workload, timing such as mealtimes, and residents being about to engage in undesirable actions. Mobility restriction was regulated in the unit through organizational guidelines and support, with a clear goal of reducing restriction. Additionally, it was observed that bed rails were used to facilitate rather than restrict movement.
Conclusion: Mobility restriction in elderly care facilities occurs in various forms and several factors are related. Physical restraint appears to be less prevalent, while indirect forms of mobility restriction are more common and diverse in their manifestations. At times, indirect restriction seemed to occur unnoticed by staff, almost as a routine measure, aimed at ensuring the success of activities such as mealtime. At other times, indirect restriction appeared intentional, directly aiming to prevent resident movement. The role of supervisors and rehabilitation staff in keeping physical restrictions minimal was emphasized. Other forms of restriction, such as indirect or verbal, were not observed to receive much attention.