"Olen vain täysin tyhjä" : Nuorten kokema ostrakismi
Mustamäki, Alisa (2024-05-10)
"Olen vain täysin tyhjä" : Nuorten kokema ostrakismi
(10.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052234857
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052234857
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ostrakismin kokemuksia yläkoululaisten sekä toista astetta opiskelevien nuorten parissa. Tutkimuksessa tarkastellaan kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin erilaisia ostrakismin kokemisen muotoja sekä selvitetään ostrakismin kokemuksen yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin sekä yksinäisyyteen. Lopuksi tarkastellaan vielä kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin ostrakismia kokeneiden nuorten keinoja selviytyä pahasta olostaan.
Tutkimus perustuu professori Niina Junttilan vuonna 2018 keräämään aineistoon. Junttila suunnitteli ja toteutti kyselytutkimuksen yhdessä neljän Ylen Uutisluokka-toiminnassa mukana olleen nuoren kanssa. Kyselylomakkeella mitattiin nuorten kokemuksia omasta hyvinvoinnistaan, kuten mielenterveydestä, ostrakismista, yksinäisyydestä ja sosiaalisista suhteista. Vastauksia kerättiin yhteensä 863, joista 856 sisällytettiin tämän tutkimuksen toteuttamiseen.
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tarkastellaan ostrakismin kokemisen erilaisia muotoja, joista eniten koetuksi nousi esille sosiaalisista tilaisuuksista ilman kutsua jääminen. Alakysymyksinä tarkastellaan sukupuolien sekä eri ikäisten nuorten välisiä eroja ostrakismin kokemisen määrässä. Tutkimus osoitti sukupuolensa joksikin muuksi määrittelevien nuorten sekä toisen asteen opiskelijoiden kokevan määrällisesti eniten ostrakismia verrattuna sukupuolien ja ikäryhmien välillä.
Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkastellaan ostrakismin yhteyttä kolmeen psyykkiseen hyvinvointimuuttujaan, jotka olivat halukkuus satuttaa itseään, mielialan alakuloisuus sekä suhtautuminen omaan tulevaisuuteen. Tässä tutkimuksessa havaittiin ostrakismia kokevien nuorten raportoivan heikompaa psyykkistä hyvinvointia verrattuna niihin nuoriin, jotka eivät kokeneet ostrakismia. Alakysymyksinä tarkastellaan eroja sukupuolien ja ikäryhmien sisällä. Sukupuolesta tai iästä riippumatta ostrakismia kokevat nuoret raportoivat heikompaa psyykkistä hyvinvointia.
Kolmannen tutkimuskysymyksen tavoitteena on selvittää ostrakismin yhteyttä yksinäisyyteen. Yksinäisyyttä mitattiin neljällä muuttujalla, jotka olivat tunne kuuluvuudesta isoon kaveriporukkaan, seuran löytäminen tarvittaessa, läheisen ystävän olemassaolo sekä kokemus omasta yksinäisyydestä. Tässä tutkimuksessa havaittiin ostrakismia kokevien nuorten raportoivan enemmän yksinäisyyttä verrattuna niihin nuoriin, jotka eivät kokeneet ostrakismia.
Neljännessä tutkimuskysymyksessä teemoitellaan ostrakismia kokeneiden nuorten vastauksia avoimeen kysymykseen, jossa kysyttiin mitä nuoret tekevät, kun heillä on paha olla. Keinoja jaoteltiin aktiivisiin – passiivisiin sekä positiivisiin – negatiivisiin keinoihin. Teemoista eniten nuoret kokivat itkemistä ja halua olla yksin pahan olon purkamiseksi.
Ottaen huomioon tämän tutkimuksen tulokset ostrakismin tutkimusta nuorten parissa tulee jatkaa. Nuoret kokevat ostrakismia, ja kokemuksen vaikutukset nuoren psyykkiseen hyvinvointiin sekä yksinäisyyteen ovat huomattavissa. Tilanteen kriisiytymisen estämiseksi moniammatillinen ja ennakoiva tuki voidaan nähdä erittäin tärkeänä hylätyksi tulleen nuoren auttamisessa.
Tutkimus perustuu professori Niina Junttilan vuonna 2018 keräämään aineistoon. Junttila suunnitteli ja toteutti kyselytutkimuksen yhdessä neljän Ylen Uutisluokka-toiminnassa mukana olleen nuoren kanssa. Kyselylomakkeella mitattiin nuorten kokemuksia omasta hyvinvoinnistaan, kuten mielenterveydestä, ostrakismista, yksinäisyydestä ja sosiaalisista suhteista. Vastauksia kerättiin yhteensä 863, joista 856 sisällytettiin tämän tutkimuksen toteuttamiseen.
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tarkastellaan ostrakismin kokemisen erilaisia muotoja, joista eniten koetuksi nousi esille sosiaalisista tilaisuuksista ilman kutsua jääminen. Alakysymyksinä tarkastellaan sukupuolien sekä eri ikäisten nuorten välisiä eroja ostrakismin kokemisen määrässä. Tutkimus osoitti sukupuolensa joksikin muuksi määrittelevien nuorten sekä toisen asteen opiskelijoiden kokevan määrällisesti eniten ostrakismia verrattuna sukupuolien ja ikäryhmien välillä.
Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkastellaan ostrakismin yhteyttä kolmeen psyykkiseen hyvinvointimuuttujaan, jotka olivat halukkuus satuttaa itseään, mielialan alakuloisuus sekä suhtautuminen omaan tulevaisuuteen. Tässä tutkimuksessa havaittiin ostrakismia kokevien nuorten raportoivan heikompaa psyykkistä hyvinvointia verrattuna niihin nuoriin, jotka eivät kokeneet ostrakismia. Alakysymyksinä tarkastellaan eroja sukupuolien ja ikäryhmien sisällä. Sukupuolesta tai iästä riippumatta ostrakismia kokevat nuoret raportoivat heikompaa psyykkistä hyvinvointia.
Kolmannen tutkimuskysymyksen tavoitteena on selvittää ostrakismin yhteyttä yksinäisyyteen. Yksinäisyyttä mitattiin neljällä muuttujalla, jotka olivat tunne kuuluvuudesta isoon kaveriporukkaan, seuran löytäminen tarvittaessa, läheisen ystävän olemassaolo sekä kokemus omasta yksinäisyydestä. Tässä tutkimuksessa havaittiin ostrakismia kokevien nuorten raportoivan enemmän yksinäisyyttä verrattuna niihin nuoriin, jotka eivät kokeneet ostrakismia.
Neljännessä tutkimuskysymyksessä teemoitellaan ostrakismia kokeneiden nuorten vastauksia avoimeen kysymykseen, jossa kysyttiin mitä nuoret tekevät, kun heillä on paha olla. Keinoja jaoteltiin aktiivisiin – passiivisiin sekä positiivisiin – negatiivisiin keinoihin. Teemoista eniten nuoret kokivat itkemistä ja halua olla yksin pahan olon purkamiseksi.
Ottaen huomioon tämän tutkimuksen tulokset ostrakismin tutkimusta nuorten parissa tulee jatkaa. Nuoret kokevat ostrakismia, ja kokemuksen vaikutukset nuoren psyykkiseen hyvinvointiin sekä yksinäisyyteen ovat huomattavissa. Tilanteen kriisiytymisen estämiseksi moniammatillinen ja ennakoiva tuki voidaan nähdä erittäin tärkeänä hylätyksi tulleen nuoren auttamisessa.