Viranomaispelon kohtaaminen lastensuojelutyössä : Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia luottamuksen rakentamisesta
Lehtomäki, Emilia (2024-04-29)
Viranomaispelon kohtaaminen lastensuojelutyössä : Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia luottamuksen rakentamisesta
(29.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052839966
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052839966
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin viranomaispelon ilmenemistä ja kohtaamista sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Viranomaispelolla tämän tutkielman yhteydessä tarkoitetaan sosiaaliviranomaisiin kohdistuvaa pelkoa. Olen rajannut tutkielmassa lastensuojelutyön koskemaan lapsiperhesosiaalityötä, palvelu- ja lastensuojelutarpeen arviointeja sekä lastensuojelun avohuoltoa.
Tutkielmani tutkimuskysymyksiin vastatakseni keräsin avoimen kyselylomakkeen avulla vastauksia sosiaalityöntekijöiltä. Kyselylomake jaettiin Facebookin Sosiaalityön uraverkosto -ryhmään, jossa on jäseninä laillistettuja sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityön tutkinto-opiskelijoita. Tutkielmaan otti osaa 30 sosiaalityöntekijää. Asettamani tutkimuskysymykseni ovat: Miten vanhempien viranomaispelko ilmenee sosiaalityöntekijöille ja millaisilla keinoilla on koitettu lieventää pelkoa ja rakentaa luottamusta viranomaisten toimintaan. Tutkimuskysymysten lisäksi tavoitteena on selvittää mahdollisia taustatekijöitä viranomaispelolle ja millaisia seurauksia sosiaalityöntekijät kokevat viranomaispelolla olevan.
Saatujen tulosten mukaan viranomaispelkoa ilmenee lastensuojelutyössä, ja sosiaalityöntekijät kokevat sen merkittävänä haasteena työskentelylle. Sosiaalityöntekijöiden havaintojen mukaan asiakkaat ilmaisevat pelkoaan sanoittaen sitä avoimesti tai päinvastaisesti pelko saa asiakkaan sulkeutumaan, hiljenemään ja käyttäytymään vihamielisesti. Sosiaalityöntekijät kokivat pelon taustalla olevan etenkin pelkoa lasten sijoittamisesta kodin ulkopuolelle. Muita taustatekijöitä ovat omat aikaisemmat kielteiset kokemukset ja sosiaalityön huono julkisuuskuva. Taustatekijät aiheuttavat sekä ylläpitävät pelkoa.
Sosiaalityöntekijät kokevat viranomaispelolla olevan haitallisia seurauksia yhteistyön kannalta. Vanhempien viranomaispelko ja epäluottamus vaikuttaa lapsiin ja avun hakemisen viivästymiseen. Sosiaalityöntekijät tuovat esille lasten hiljentämisen vanhempien taholta, jotta perheen haasteet eivät tule ilmi. Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan vanhemmat välttelevät tuen hakemista liian pitkään, jolloin ongelmat ovat usein jo vaikeutuneet. Mahdollisuudet viranomaispelon purkamiseen nähtiin sekä hyvinä että huonoina. Sosiaalityöntekijät käyttävät eniten avointa keskustelua ja aitoa läsnäoloa viranomaispelon ylipääsemiseksi. Haasteena nähdään kuitenkin olevan ajalliset ja ammatilliset resurssit kentällä. On liian vähän aikaa muutostyöskentelyyn eikä päteviä sosiaalityöntekijöitä koeta olevan riittävästi.
Tutkielmani tulosten perusteella voidaan todeta viranomaispelolla olevan merkittävä rooli lastensuojelutyössä. Viranomaispelon purkamiseksi ja sen kehittymisen ehkäisemiseksi tulisi sosiaalialalla panostaa enemmän myönteisen julkisuuskuvan kehittämiseen. Palvelujärjestelmästä tulee tehdä vähemmän uhkaavan oloinen, jotta tukea voidaan hakea ajoissa matalalla kynnyksellä.
Tutkielmani tutkimuskysymyksiin vastatakseni keräsin avoimen kyselylomakkeen avulla vastauksia sosiaalityöntekijöiltä. Kyselylomake jaettiin Facebookin Sosiaalityön uraverkosto -ryhmään, jossa on jäseninä laillistettuja sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityön tutkinto-opiskelijoita. Tutkielmaan otti osaa 30 sosiaalityöntekijää. Asettamani tutkimuskysymykseni ovat: Miten vanhempien viranomaispelko ilmenee sosiaalityöntekijöille ja millaisilla keinoilla on koitettu lieventää pelkoa ja rakentaa luottamusta viranomaisten toimintaan. Tutkimuskysymysten lisäksi tavoitteena on selvittää mahdollisia taustatekijöitä viranomaispelolle ja millaisia seurauksia sosiaalityöntekijät kokevat viranomaispelolla olevan.
Saatujen tulosten mukaan viranomaispelkoa ilmenee lastensuojelutyössä, ja sosiaalityöntekijät kokevat sen merkittävänä haasteena työskentelylle. Sosiaalityöntekijöiden havaintojen mukaan asiakkaat ilmaisevat pelkoaan sanoittaen sitä avoimesti tai päinvastaisesti pelko saa asiakkaan sulkeutumaan, hiljenemään ja käyttäytymään vihamielisesti. Sosiaalityöntekijät kokivat pelon taustalla olevan etenkin pelkoa lasten sijoittamisesta kodin ulkopuolelle. Muita taustatekijöitä ovat omat aikaisemmat kielteiset kokemukset ja sosiaalityön huono julkisuuskuva. Taustatekijät aiheuttavat sekä ylläpitävät pelkoa.
Sosiaalityöntekijät kokevat viranomaispelolla olevan haitallisia seurauksia yhteistyön kannalta. Vanhempien viranomaispelko ja epäluottamus vaikuttaa lapsiin ja avun hakemisen viivästymiseen. Sosiaalityöntekijät tuovat esille lasten hiljentämisen vanhempien taholta, jotta perheen haasteet eivät tule ilmi. Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan vanhemmat välttelevät tuen hakemista liian pitkään, jolloin ongelmat ovat usein jo vaikeutuneet. Mahdollisuudet viranomaispelon purkamiseen nähtiin sekä hyvinä että huonoina. Sosiaalityöntekijät käyttävät eniten avointa keskustelua ja aitoa läsnäoloa viranomaispelon ylipääsemiseksi. Haasteena nähdään kuitenkin olevan ajalliset ja ammatilliset resurssit kentällä. On liian vähän aikaa muutostyöskentelyyn eikä päteviä sosiaalityöntekijöitä koeta olevan riittävästi.
Tutkielmani tulosten perusteella voidaan todeta viranomaispelolla olevan merkittävä rooli lastensuojelutyössä. Viranomaispelon purkamiseksi ja sen kehittymisen ehkäisemiseksi tulisi sosiaalialalla panostaa enemmän myönteisen julkisuuskuvan kehittämiseen. Palvelujärjestelmästä tulee tehdä vähemmän uhkaavan oloinen, jotta tukea voidaan hakea ajoissa matalalla kynnyksellä.