"Opettajia tulisi kannustaa harjoittelemaan AAC-menetelmiä." : Erityisopettajien AAC-menetelmien käyttö ja valmiudet alakoulussa
Liukkonen, Jenna; Jalonen, Linnea (2024-04-26)
"Opettajia tulisi kannustaa harjoittelemaan AAC-menetelmiä." : Erityisopettajien AAC-menetelmien käyttö ja valmiudet alakoulussa
(26.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052941057
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052941057
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee erityisopettajien AAC-menetelmien eli puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä käyttöä ja valmiuksia hyödyntää niitä alakoulussa. AAC-menetelmiä ovat esimerkiksi olemus-, kuva-, ja viittomakommunikaatio sekä erilaiset teknologiset apuvälineet. Lisäksi tutkimme erityisopettajien kokemuksia AAC-menetelmien toimivuudesta oppilaiden tukena. Tutkimukseen osallistui erityisluokanopettajia (n= 58) sekä laaja-alaisia erityisopettajia (n=29). Erityisopettajat osallistuivat tutkimukseen vastaamalla kyselyyn, joka välitettiin kahteen eri Facebook-ryhmään. Tutkimus perustui kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen metodin yhteiskäyttöön kyselylomakkeen avulla.
Aiempien tutkimusten mukaan erityisopettajien AAC-menetelmien käyttö ja valmiudet ovat vaihdelleet eri opettajien välillä. Useissa tutkimuksessa on todettu, että erityisopettajat ovat käyttäneet AAC-menetelmiä vaihtelevasti eri tilanteissa. Lisäksi on todettu, että erityisopettajien valmiudet AAC-menetelmiin liittyen ovat olleet rajallisia.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan erityisopettajat käyttivät AAC-menetelmiä keskimäärin harvoin tai satunnaisesti ryhmäopetuksessa ja kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Erityisopettajien tiedot ja asenteet olivat hyviä, kun taas taidot olivat tyydyttäviä. Erityisluokanopettajien valmiudet AAC-menetelmiin liittyen olivat paremmat, ja he käyttivät AAC-menetelmiä enemmän kuin laaja-alaiset erityisopettajat. Erityisopettajat kokivat AAC-menetelmien tukeneen vahvimmin oppilaiden toiminnanohjausta. Lähes kaikki erityisopettajat kokivat olevansa lisäkoulutuksen tarpeessa AAC-menetelmiin liittyen. Aktiivisemmin ja harvemmin AAC-menetelmiä käyttävät erityisluokanopettajat erosivat toisistaan valmiuksiin ja koulutustaustaan liittyen.
Johtopäätös on, että erityisopettajia tulisi kannustaa AAC-menetelmien harjoitteluun. AAC-menetelmiin liittyvää koulutusta tulisi kehittää erityisopettajien perustutkintokoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kautta. Tärkeää olisi, että AAC-menetelmiä harjoiteltaisiin tavoitteellisesti osana näitä koulutuksia esimerkiksi omana kurssinaan ja opetusharjoitteluiden yhteydessä. Jatkossa olisi hyvä tutkia, miten erityisopettajien AAC-menetelmien käyttö näyttäytyy todellisuudessa luokkahuoneessa. Koulutuksen kehittymisen myötä tulisi myös tutkia sen vaikutusta erityisopettajien valmiuksiin AAC-menetelmiin liittyen. Jatkossa tutkimusta voisi kohdentaa myös oppilaiden ja koulun johdon näkökulmaan.
Aiempien tutkimusten mukaan erityisopettajien AAC-menetelmien käyttö ja valmiudet ovat vaihdelleet eri opettajien välillä. Useissa tutkimuksessa on todettu, että erityisopettajat ovat käyttäneet AAC-menetelmiä vaihtelevasti eri tilanteissa. Lisäksi on todettu, että erityisopettajien valmiudet AAC-menetelmiin liittyen ovat olleet rajallisia.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan erityisopettajat käyttivät AAC-menetelmiä keskimäärin harvoin tai satunnaisesti ryhmäopetuksessa ja kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Erityisopettajien tiedot ja asenteet olivat hyviä, kun taas taidot olivat tyydyttäviä. Erityisluokanopettajien valmiudet AAC-menetelmiin liittyen olivat paremmat, ja he käyttivät AAC-menetelmiä enemmän kuin laaja-alaiset erityisopettajat. Erityisopettajat kokivat AAC-menetelmien tukeneen vahvimmin oppilaiden toiminnanohjausta. Lähes kaikki erityisopettajat kokivat olevansa lisäkoulutuksen tarpeessa AAC-menetelmiin liittyen. Aktiivisemmin ja harvemmin AAC-menetelmiä käyttävät erityisluokanopettajat erosivat toisistaan valmiuksiin ja koulutustaustaan liittyen.
Johtopäätös on, että erityisopettajia tulisi kannustaa AAC-menetelmien harjoitteluun. AAC-menetelmiin liittyvää koulutusta tulisi kehittää erityisopettajien perustutkintokoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kautta. Tärkeää olisi, että AAC-menetelmiä harjoiteltaisiin tavoitteellisesti osana näitä koulutuksia esimerkiksi omana kurssinaan ja opetusharjoitteluiden yhteydessä. Jatkossa olisi hyvä tutkia, miten erityisopettajien AAC-menetelmien käyttö näyttäytyy todellisuudessa luokkahuoneessa. Koulutuksen kehittymisen myötä tulisi myös tutkia sen vaikutusta erityisopettajien valmiuksiin AAC-menetelmiin liittyen. Jatkossa tutkimusta voisi kohdentaa myös oppilaiden ja koulun johdon näkökulmaan.