"Olisi muitakin keinoja kuin väkivalta" : Kouluväkivallan vähentäminen opettajien näkökulmasta

Abstract

Kouluissa tapahtuvat väkivaltatapaukset ovat yleistyneet viime vuosien aikana. Kouluista kerättävällä tiedolla voidaan suunnitella keinoja, joilla kouluväkivaltaa pystytään vähentämään. Tämän pro gradu - tutkielman tarkoituksena oli selvittää opettajien kokemuksia kouluväkivallasta. Tutkimuksessa tutkittiin opettajien näkemyksiä siitä, mistä kouluväkivallan esiintyminen johtuu sekä heidän esittämiään keinoja väkivallan vähentämiseen koulussa. Tässä tutkimuksessa kouluväkivallalla tarkoitetaan koulussa esiintyvää oppilaiden välistä fyysistä väkivaltaa.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena, joka sisälsi sekä määrällistä että laadullista aineistoa, kyselyn ja yksilöhaastatteluiden avulla. Tutkimukseen osallistui 28 opettajaa, jotka työskentelivät joko luokanopettajan, aineenopettajan, erityisluokanopettajan tai laaja-alaisen erityisopettajan tehtävissä alakoulussa tai yläkoulussa. Haastatteluihin osallistui kymmenen vapaaehtoista kyselyyn vastannutta opettajaa. Määrällisen aineiston analyysi tapahtui tilastollisin menetelmin. Haastattelujen analysoinnissa hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten mukaan useissa kouluissa esiintyy väkivaltaa viikoittain ja määrä on kasvanut viime vuosina. Opettajien mukaan väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa. Väkivallan ilmenemisen muodoista tavallisimpia olivat töniminen ja lyöminen. Väkivalta oli opettajien mukaan yleisempää erityisopetuksessa kuin yleisopetuksen luokilla ja sitä tapahtui erityisesti vapaammissa tilanteissa, kuten välitunneilla. Opettajien esittämät syyt väkivallan esiintymiselle olivat moninaisia ja ne liittyivät joko yksilöön, kouluyhteisöön tai yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Yksilöön liittyvinä syinä mainittiin käytöksen ja mielenterveyden haasteet, neurokehitykselliset häiriöt sekä perhetausta. Kouluyhteisöön liittyviä syitä olivat haasteet oppimisympäristössä ja oppilaantuntemuksessa. Yhteiskunnallisista ilmiöistä opettajat nostivat esille maailmantilanteen, kuten sodat ja pandemia, väkivallan ihannoinnin, sosiaalisen median ja inkluusion. Myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen heikkeneminen nostettiin esille ja niiden nähtiin kuuluvan kaikkiin yläteemoihin. Keskeisimpinä keinoina kouluväkivallan vähentämiselle mainittiin kouluyhteisön toimintaan liittyviä seikkoja, joita olivat oppilaantuntemus, kouluhyvinvoinnista huolehtiminen, ryhmäyttäminen, tunnekasvatus, kurinpidolliset keinot, koulun yhteiset toimintatavat ja mahdollisuus kouluttautua väkivaltaisissa tilanteissa toimimiseen. Opettajat korostivat myös opettajien välisen sekä moniammatillisen yhteistyön tärkeyttä. Oppilaaseen liittyvänä keinona nähtiin yhteistyö huoltajien kanssa.

Tulosten perusteella voidaan todeta kouluväkivallan olevan moniulotteinen ilmiö, johon ei ole yksiselitteistä syytä tai keinoa sen vähentämiseen. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön avulla. Myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista tulisi lisätä.