Marginaalista tunnustetuksi aineettomaksi digitaaliseksi kulttuuriperinnöksi : The Art of Coding -hanke ja demoskenen kansainvälinen kulttuuriperintöprosessi Suomessa, Saksassa, Puolassa, Alankomaissa ja Sveitsissä
Peltoniemi, Ida-Maria (2024-04-26)
Marginaalista tunnustetuksi aineettomaksi digitaaliseksi kulttuuriperinnöksi : The Art of Coding -hanke ja demoskenen kansainvälinen kulttuuriperintöprosessi Suomessa, Saksassa, Puolassa, Alankomaissa ja Sveitsissä
Peltoniemi, Ida-Maria
(26.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052033649
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052033649
Tiivistelmä
Kansainvälinen kulttuuripoliittinen keskustelu koskien digisyntyistä ja digitaalista kulttuuria kohtaan on pitkään ollut varsin yksipuolista, eikä laajemmin yhteiskunnassa ole vielä tunnistettu digisyntyisen ja digitaalisen kulttuurin arvoa ja merkitystä identiteettimme, historiamme sekä yhteiskuntamme kannalta. Aiheesta inspiroituneena tutkin tässä Pro gradu -työssä digisyntyisen ja digitaalisen alakulttuurinmuodon, demoskenen käynnissä olevaa kansainvälistä kulttuuriperintöprosessia The Art of Coding -hankkeen ja siinä mukana olevien maiden Suomen, Saksan, Puolan, Alankomaiden ja Sveitsin kontekstissa.
Tutkimukseni tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat ”Miten ja miksi demoskenestä on alkanut muodostumaan aineetonta kulttuuriperintöä?”, Minkälaisia eri vaiheita demoskenen kulttuuriperintöprosessi on sisältänyt?”, ”Minkälainen merkitys demoskenen kulttuuriperintöprosesilla on?” sekä ”Miksi se on merkittävää?”
Pyrin vastaamaan asettamiini tutkimuskysymyksiin tutkimusaineistoni kautta. Ensimmäinen hyödyntämäni aineisto koostuu avoimia kysymyksiä sisältäneestä verkkokyselystä, jonka toteutin suomeksi ja englanniksi. Pyrin kyselyllä tavoittamaan The Art of Coding -hankkeessa sekä laajemmin demoskenessä mukana olevia toimijoita, minkä vuoksi jaoin kyselyn hankkeelle kohdistetulla Discord-keskustelukanavalla. Kyselyn pääteemat koskivat kyselyyn osallistuneiden suhdetta demoskeneen, demoskeneä aineettomana kulttuuriperintönä, käynnissä olevaa kulttuuriperintöprosessia sekä siihen sisältyneitä vaiheita ja toimijoiden mahdollista roolia osana sitä. Toinen hyödyntämäni aineisto koostuu Suomen, Saksan, Puolan, Alankomaiden ja Sveitsin virallisista hakukirjeistä ja muusta niihin liittyvästä materiaalista, joka on saatavilla verkossa.
Analysoin molempia aineistojani humanistiselle tutkimukselle tyypillisen lähiluvun menetelmin. Lähiluvulla tarkoitan hakemustekstien ja kyselyvastauksien useassa osassa tapahtuvaa intensiivistä ja mahdollisimman intensiivistä lukemisen menetelmää, joka mahdollistaa temaattisten ainesten etsimisen ja löytämisen. Lähiluku on mahdollistanut myös tutkijana omien tulkintojeni tarkastelun. Maiden virallisista hakukirjeistä olen lähiluvun menetelmin kiinnittänyt huomiota hakemusten sisältöihin: minkälaisia aineettoman ja digitaalisen kulttuuriperinnön ominaisuuksia demoskeneen on argumentoitu sisältyvän, mikä tekee siitä ainutlaatuista ja suojeltavaa perintöä sekä toisaalta, minkälaisia yhteneväisyyksiä ja eroja hakemuksien välillä on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.
Tutkimukseni tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat ”Miten ja miksi demoskenestä on alkanut muodostumaan aineetonta kulttuuriperintöä?”, Minkälaisia eri vaiheita demoskenen kulttuuriperintöprosessi on sisältänyt?”, ”Minkälainen merkitys demoskenen kulttuuriperintöprosesilla on?” sekä ”Miksi se on merkittävää?”
Pyrin vastaamaan asettamiini tutkimuskysymyksiin tutkimusaineistoni kautta. Ensimmäinen hyödyntämäni aineisto koostuu avoimia kysymyksiä sisältäneestä verkkokyselystä, jonka toteutin suomeksi ja englanniksi. Pyrin kyselyllä tavoittamaan The Art of Coding -hankkeessa sekä laajemmin demoskenessä mukana olevia toimijoita, minkä vuoksi jaoin kyselyn hankkeelle kohdistetulla Discord-keskustelukanavalla. Kyselyn pääteemat koskivat kyselyyn osallistuneiden suhdetta demoskeneen, demoskeneä aineettomana kulttuuriperintönä, käynnissä olevaa kulttuuriperintöprosessia sekä siihen sisältyneitä vaiheita ja toimijoiden mahdollista roolia osana sitä. Toinen hyödyntämäni aineisto koostuu Suomen, Saksan, Puolan, Alankomaiden ja Sveitsin virallisista hakukirjeistä ja muusta niihin liittyvästä materiaalista, joka on saatavilla verkossa.
Analysoin molempia aineistojani humanistiselle tutkimukselle tyypillisen lähiluvun menetelmin. Lähiluvulla tarkoitan hakemustekstien ja kyselyvastauksien useassa osassa tapahtuvaa intensiivistä ja mahdollisimman intensiivistä lukemisen menetelmää, joka mahdollistaa temaattisten ainesten etsimisen ja löytämisen. Lähiluku on mahdollistanut myös tutkijana omien tulkintojeni tarkastelun. Maiden virallisista hakukirjeistä olen lähiluvun menetelmin kiinnittänyt huomiota hakemusten sisältöihin: minkälaisia aineettoman ja digitaalisen kulttuuriperinnön ominaisuuksia demoskeneen on argumentoitu sisältyvän, mikä tekee siitä ainutlaatuista ja suojeltavaa perintöä sekä toisaalta, minkälaisia yhteneväisyyksiä ja eroja hakemuksien välillä on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.