Valmistelemattomuuden, hetkellisyyden ja vapauden mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia : Vapaan improvisaation utopistinen henki
Tiheäsalo, Topias (2024-04-26)
Valmistelemattomuuden, hetkellisyyden ja vapauden mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia : Vapaan improvisaation utopistinen henki
(26.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051631524
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051631524
Tiivistelmä
Käsittelen tutkielmassani vapaana improvisaationa tunnettua musiikintekemisen tapaa (engl. free improvisation). Vapaan improvisaation juuret ulottuvat 1960-luvun puolivälin Englantiin, ja tämän musiikkiperinteen läheisinä historiallisina vaikuttajina voidaan yhtäältä nähdä yhdysvaltalainen free-jazz -traditio, toisaalta taas niin Yhdysvalloissa kuin Englannissa jalansijaa saanut kokeellisen säveltämisen perinne. Tutkielmassani perustelen, miksi vapaata improvisaatiota on syytä lähestyä omanlaisena musiikintekemisen tapanaan, joka ei kuitenkaan hahmotu selkeärajaiseksi tyyliksi tai genreksi: sitä on hedelmällisempää tarkastella väljemmin tietynlaisena tulokulmana ja asenteena musiikintekemiseen. Keskeistä on myös, ettei vapaata improvisaatiota ole mielekästä lähestyä tai arvottaa sävellyksellisiä käsitteitä käyttäen.
Lähestyn tutkimuskohdettani aineistolähtöisen diskurssianalyysin kautta. Tutkimusaineistoni koostuu vapaata improvisaatiota käsittelevistä kirjoista ja esseistä, myös haastatteluista ja äänilevyjen saateteksteistä. Yhdistävä tekijä eri aineistojen välillä on se, että niissä kaikissa vapaan improvisaation luonnetta hahmottelevat sellaiset kirjoittajat ja keskustelijat, jotka harjoittavat vapaata improvisaatiota myös käytännössä. Tutkimuksessani pohdin mitä merkityksiä termi ”vapaa improvisaatio” saa näiden muusikoiden puheessa. Keskeisessä asemassa aineistossani on kaksi varhaista vapaata improvisaatiota käsittelevää tekstiä: Cornelius Cardew’n essee Towards The Ethics of Improvisation (1970) sekä Derek Baileyn kirja Improvisation – Its Nature and Practice in Music (1980). Näiden lisäksi etsin vapaan improvisaation määrittelyjä myös lähteistä, jotka tuovat pohdinnan 2000-luvulle.
Tutkimusaineistoni tulkinnan apuna käytän Lydia Goehrin teoksen käsitettä koskevaa pohdintaa länsimaisessa musiikkiperinteessä sekä John Deweyn taidefilosofiaa ja sen ilmaisemaa ajatusta taiteesta kokemuksena. Vapauden käsitettä lähestyn Isaiah Berlinin kahden vapauskäsityksen kautta. Vapauden ulottuvuuksiin kytkeytyvää yhteistoimijuuden pohdintaa tarkastelen myös Donna Harawayn sympoiesis-käsitteen avulla. Esittelen tutkimuksessani kolmea vapaan improvisaation päädiskurssia, jotka ovat improvisaation, vapauden sekä teoksen käsitettä ja sävellyksellisyyden kritiikkiä koskevat diskurssit. Näiden pohjalta teen tulkintoja vapaan improvisaation filosofisesta hengestä ja juuri sille ominaisesta luonteesta. Tutkielman loppupuolella kokoan tutkimukseni päälinjoja yhteen ja esittelen tulkintojani vapaasta improvisaatiosta 1) soittona, 2) soittajansa omana musiikkina sekä 3) käytännöllisenä utopiana.
Lähestyn tutkimuskohdettani aineistolähtöisen diskurssianalyysin kautta. Tutkimusaineistoni koostuu vapaata improvisaatiota käsittelevistä kirjoista ja esseistä, myös haastatteluista ja äänilevyjen saateteksteistä. Yhdistävä tekijä eri aineistojen välillä on se, että niissä kaikissa vapaan improvisaation luonnetta hahmottelevat sellaiset kirjoittajat ja keskustelijat, jotka harjoittavat vapaata improvisaatiota myös käytännössä. Tutkimuksessani pohdin mitä merkityksiä termi ”vapaa improvisaatio” saa näiden muusikoiden puheessa. Keskeisessä asemassa aineistossani on kaksi varhaista vapaata improvisaatiota käsittelevää tekstiä: Cornelius Cardew’n essee Towards The Ethics of Improvisation (1970) sekä Derek Baileyn kirja Improvisation – Its Nature and Practice in Music (1980). Näiden lisäksi etsin vapaan improvisaation määrittelyjä myös lähteistä, jotka tuovat pohdinnan 2000-luvulle.
Tutkimusaineistoni tulkinnan apuna käytän Lydia Goehrin teoksen käsitettä koskevaa pohdintaa länsimaisessa musiikkiperinteessä sekä John Deweyn taidefilosofiaa ja sen ilmaisemaa ajatusta taiteesta kokemuksena. Vapauden käsitettä lähestyn Isaiah Berlinin kahden vapauskäsityksen kautta. Vapauden ulottuvuuksiin kytkeytyvää yhteistoimijuuden pohdintaa tarkastelen myös Donna Harawayn sympoiesis-käsitteen avulla. Esittelen tutkimuksessani kolmea vapaan improvisaation päädiskurssia, jotka ovat improvisaation, vapauden sekä teoksen käsitettä ja sävellyksellisyyden kritiikkiä koskevat diskurssit. Näiden pohjalta teen tulkintoja vapaan improvisaation filosofisesta hengestä ja juuri sille ominaisesta luonteesta. Tutkielman loppupuolella kokoan tutkimukseni päälinjoja yhteen ja esittelen tulkintojani vapaasta improvisaatiosta 1) soittona, 2) soittajansa omana musiikkina sekä 3) käytännöllisenä utopiana.