Elvytystilanteet sairaalan ulkopuolella Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuonna 2021
Järvinen, Jesse (2024-05-02)
Elvytystilanteet sairaalan ulkopuolella Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuonna 2021
(02.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050325742
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050325742
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin sairaalan ulkopuolisten elvytysten tulokset Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella vuonna 2021. Toistetusti tutkimalla elvytystuloksia voidaan kehittää ensihoitojärjestelmän resursseja, toimintatapoja ja maallikoiden toimintaa elvytyksen kaltaisessa hätätilanteessa. Tuloksilla voidaan mitata konkreettisesti, miten erilaiset hankkeet tai toimintatavat ovat vaikuttaneet vuosien saatossa tilastoihin.
Tutkimus oli toistettava Utstein-rekisteritutkimus, jossa analysoitiin erityisiltä tiedonkeruulomakkeilta kerättyä tietoa. Tiedonkeruulomakkeet on tarkoin kehitetty elvytystapahtuman kirjaamiseen ja elvytystulosten raportointiin. Elvytystapahtumat kirjattiin ensihoidon toimesta elvytystehtävän sisällön mukaan. Analysoinnissa otettiin huomioon potilaiden taustatietoja kuten sukupuoli ja ikä sekä selviytyminen. Selviytymistulokset jaoteltiin ensihoidon rekisteröimän sydämen sähköisen alkurytmin mukaan.
Täytettyjä lomakkeita oli 371, joista 150:ssä yritettiin elvytystä. Elvytyksestä selviytyi sairaalaan 19 % (29 potilasta) kaikista elvytysyrityksistä. Kammiovärinä tai kammiotakykardia alkurytmin omanneista potilaista 50 % selviytyi sairaalaan elossa. Vastaavasti sykkeettömän rytmin omaavista potilaista vain 18 % selviytyi sairaalaan ja asystole-potilaista 4 %.
Tutkimus vahvisti yleisen konsensuksen siitä, että potilaan alkurytmi on merkittävässä roolissa potilaan selviytymisessä ja sydänpysähdyksen ennuste on huono. Tutkimus vahvistaa myös, että maallikkoelvyttämisellä voidaan vaikuttaa potilaan selviytymiseen myönteisesti sairaalan ulkopuolella. Lisäämällä elvytyskoulutusta maallikoille voidaan samalla lisätä maallikkoelvytyksen saatavuutta ja sen laatua koko Suomessa.
Tutkimuksessa pohdittiin COVID-19 pandemian vaikutuksia elvytystehtäviin. Pandemian aikana terveydenhuoltojärjestelmän kuormitus, resurssien jatkuva uudelleenjärjestely ja suojautumiseen liittyvät epävarmuudet mahdollisesti vaikuttivat epäsuotuisasti ensivasteen saatavuuteen, viiveisiin ja ensihoidon tehokkuuteen. Myös pandemian aikaisilla liikkumisrajoituksilla ja kotiolosuhteisiin eristäytymisellä oli mahdollisesti negatiivisia vaikutuksia ihmisten yleiseen terveyteen ja maallikkoelvytyksen saatavuuteen.
Tutkimus oli toistettava Utstein-rekisteritutkimus, jossa analysoitiin erityisiltä tiedonkeruulomakkeilta kerättyä tietoa. Tiedonkeruulomakkeet on tarkoin kehitetty elvytystapahtuman kirjaamiseen ja elvytystulosten raportointiin. Elvytystapahtumat kirjattiin ensihoidon toimesta elvytystehtävän sisällön mukaan. Analysoinnissa otettiin huomioon potilaiden taustatietoja kuten sukupuoli ja ikä sekä selviytyminen. Selviytymistulokset jaoteltiin ensihoidon rekisteröimän sydämen sähköisen alkurytmin mukaan.
Täytettyjä lomakkeita oli 371, joista 150:ssä yritettiin elvytystä. Elvytyksestä selviytyi sairaalaan 19 % (29 potilasta) kaikista elvytysyrityksistä. Kammiovärinä tai kammiotakykardia alkurytmin omanneista potilaista 50 % selviytyi sairaalaan elossa. Vastaavasti sykkeettömän rytmin omaavista potilaista vain 18 % selviytyi sairaalaan ja asystole-potilaista 4 %.
Tutkimus vahvisti yleisen konsensuksen siitä, että potilaan alkurytmi on merkittävässä roolissa potilaan selviytymisessä ja sydänpysähdyksen ennuste on huono. Tutkimus vahvistaa myös, että maallikkoelvyttämisellä voidaan vaikuttaa potilaan selviytymiseen myönteisesti sairaalan ulkopuolella. Lisäämällä elvytyskoulutusta maallikoille voidaan samalla lisätä maallikkoelvytyksen saatavuutta ja sen laatua koko Suomessa.
Tutkimuksessa pohdittiin COVID-19 pandemian vaikutuksia elvytystehtäviin. Pandemian aikana terveydenhuoltojärjestelmän kuormitus, resurssien jatkuva uudelleenjärjestely ja suojautumiseen liittyvät epävarmuudet mahdollisesti vaikuttivat epäsuotuisasti ensivasteen saatavuuteen, viiveisiin ja ensihoidon tehokkuuteen. Myös pandemian aikaisilla liikkumisrajoituksilla ja kotiolosuhteisiin eristäytymisellä oli mahdollisesti negatiivisia vaikutuksia ihmisten yleiseen terveyteen ja maallikkoelvytyksen saatavuuteen.