Ilmailun kulttuuriperintö maassa ja taivaalla
Pyysalo, Taneli (2024-04-29)
Ilmailun kulttuuriperintö maassa ja taivaalla
Pyysalo, Taneli
(29.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430234
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430234
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee suomalaisen ilmailun kulttuuriperinnön syntymiseen, säilymiseen ja
säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä. Millaisista menneisyyden aineellisista jäänteistä suomalaisen
ilmailun kulttuuriperintöä voidaan tuottaa, miten sitä ylläpidetään ja ketkä tuota työtä tekevät?
Vaikka kulttuuriperinnön tuottamista menneisyyden jäljistä voidaan pitää tietoisena toimintana,
voidaan sitä tuottaa vain niistä jäljistä jotka ovat säilyneet. Ilmailun materiaalisten jälkien kadotessa
unohtuvat nopeasti myös tapahtumat ja ilmiöt, joista ne olisivat voineet todistaa. Ilmailun
menneisyyden jälkien säilyminen tai häviäminen ei kuitenkaan riipu vain ilmailijoiden tai museoiden
halusta ilmailun menneisyyttä tallettaa. Ilmailuun liittyvän irtaimiston, ennen kaikkkea erilaisten
vanhojen ilma-alusten säilyminen tai tuhoutuminen on monesti täysin sattumanvaraisten tapahtumien
seurausta. Lentokoneiden suuri koko myös vaikeuttaa niiden säilyttämistä ja koneiden konservointi tai
restaurointi on hidasta ja kallista. Ilmailuun liittyvien kiinteistöjen säilymisessä mukaan tulevat lisäksi
maankäytölliset kysymykset, joihin liittyy myös poliittinen päätöksenteko.
Tutkimus tuo esille millaisten prosessien seurauksena ilmailun kulttuuriperinnöksi tuotettavat
menneisyyden aineelliset jäljet voivat säilyä sekä pyrkii avaamaan laajemmin sitä, mitä suomalaisen
ilmailun kulttuuriperintö on. Tutkimuksen alkuperäisaineisto koostuu haastatteluista, joissa niin
ilmailijat kuin museoammattilaiset pohtivat ilmailukulttuuria ja kulttuuriperintöä sekä arvioivat miten
kulttuuriperintöä voidaan ylläpitää. Tutkimuksessa pohditaan myös, miten suuri yleisö käsityksensä
ilmailun kulttuuriperinnöstä muodostaa ja minkälaisia vaikutuksia näillä käsityksillä kulttuuriperinnön
säilymiseen on.
Tutkimuksen perusteella ilmailun kulttuuriperintöä voi pitää aavistuksen uhanalaisena. Ilmailua ei
osata ajatella kulttuurisena ilmiönä, eikä koko sanaa kulttuuriperintö ole ilmailun kohdalla otettu edes
kunnolla käyttöön. Akateeminen tutkimus ei ole toistaiseksi ilmailusta kulttuurisena ilmiönä
kiinnostunut, eivätkä ilmailijat itse ole osanneet omaa kulttuuriperintöään yhteisönsä ulkopuolisille
sanoittaa. Tämän seurauksena ilmailun kulttuuriset ulottuvuudet eivät myöskään avaudu suurelle
yleisölle. Ilmailun kulttuuriperinnön määrittely onkin tapahtunut paljolti siihen liittyvien rakennettujen
ympäristöjen kautta, eikä ilmailua itsessään ole osattu pitää kultuuriperintönä. Ilmailun mainetta ovat
myös rasittaneet viime vuosina julkisuudessa paljon esillä olleet lentoliikenteen ympäristövaikutukset,
mikä on edelleen voinut vaikuttaa ilmailun kulttuuriperinnön arvostukseen ja siihen, ymmärretäänkö
ilmailuun kulttuurisia merkityksiä edes liittyvän. Ilmailun kulttuuriperintöä tutkittaessa ja
määriteltäessä huomio pitäisi kiinnittää erityisesti siihen, että ilmailijoiden omat ja toistaiseksi
huonosti sanoitetut käsitykset omasta kulttuuriperinnöstään tulisivat paremmin ymmärreytyiksi ja
kuulluiksi.
säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä. Millaisista menneisyyden aineellisista jäänteistä suomalaisen
ilmailun kulttuuriperintöä voidaan tuottaa, miten sitä ylläpidetään ja ketkä tuota työtä tekevät?
Vaikka kulttuuriperinnön tuottamista menneisyyden jäljistä voidaan pitää tietoisena toimintana,
voidaan sitä tuottaa vain niistä jäljistä jotka ovat säilyneet. Ilmailun materiaalisten jälkien kadotessa
unohtuvat nopeasti myös tapahtumat ja ilmiöt, joista ne olisivat voineet todistaa. Ilmailun
menneisyyden jälkien säilyminen tai häviäminen ei kuitenkaan riipu vain ilmailijoiden tai museoiden
halusta ilmailun menneisyyttä tallettaa. Ilmailuun liittyvän irtaimiston, ennen kaikkkea erilaisten
vanhojen ilma-alusten säilyminen tai tuhoutuminen on monesti täysin sattumanvaraisten tapahtumien
seurausta. Lentokoneiden suuri koko myös vaikeuttaa niiden säilyttämistä ja koneiden konservointi tai
restaurointi on hidasta ja kallista. Ilmailuun liittyvien kiinteistöjen säilymisessä mukaan tulevat lisäksi
maankäytölliset kysymykset, joihin liittyy myös poliittinen päätöksenteko.
Tutkimus tuo esille millaisten prosessien seurauksena ilmailun kulttuuriperinnöksi tuotettavat
menneisyyden aineelliset jäljet voivat säilyä sekä pyrkii avaamaan laajemmin sitä, mitä suomalaisen
ilmailun kulttuuriperintö on. Tutkimuksen alkuperäisaineisto koostuu haastatteluista, joissa niin
ilmailijat kuin museoammattilaiset pohtivat ilmailukulttuuria ja kulttuuriperintöä sekä arvioivat miten
kulttuuriperintöä voidaan ylläpitää. Tutkimuksessa pohditaan myös, miten suuri yleisö käsityksensä
ilmailun kulttuuriperinnöstä muodostaa ja minkälaisia vaikutuksia näillä käsityksillä kulttuuriperinnön
säilymiseen on.
Tutkimuksen perusteella ilmailun kulttuuriperintöä voi pitää aavistuksen uhanalaisena. Ilmailua ei
osata ajatella kulttuurisena ilmiönä, eikä koko sanaa kulttuuriperintö ole ilmailun kohdalla otettu edes
kunnolla käyttöön. Akateeminen tutkimus ei ole toistaiseksi ilmailusta kulttuurisena ilmiönä
kiinnostunut, eivätkä ilmailijat itse ole osanneet omaa kulttuuriperintöään yhteisönsä ulkopuolisille
sanoittaa. Tämän seurauksena ilmailun kulttuuriset ulottuvuudet eivät myöskään avaudu suurelle
yleisölle. Ilmailun kulttuuriperinnön määrittely onkin tapahtunut paljolti siihen liittyvien rakennettujen
ympäristöjen kautta, eikä ilmailua itsessään ole osattu pitää kultuuriperintönä. Ilmailun mainetta ovat
myös rasittaneet viime vuosina julkisuudessa paljon esillä olleet lentoliikenteen ympäristövaikutukset,
mikä on edelleen voinut vaikuttaa ilmailun kulttuuriperinnön arvostukseen ja siihen, ymmärretäänkö
ilmailuun kulttuurisia merkityksiä edes liittyvän. Ilmailun kulttuuriperintöä tutkittaessa ja
määriteltäessä huomio pitäisi kiinnittää erityisesti siihen, että ilmailijoiden omat ja toistaiseksi
huonosti sanoitetut käsitykset omasta kulttuuriperinnöstään tulisivat paremmin ymmärreytyiksi ja
kuulluiksi.