Bilettävät tytöt : Tyttöyden kuvauksia Suomen kuvataiteessa 2000–2020-luvuilla
Kalilainen, Mari (2024-04-30)
Bilettävät tytöt : Tyttöyden kuvauksia Suomen kuvataiteessa 2000–2020-luvuilla
(30.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060342858
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060342858
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, miten bilettävät tytöt näkyvät kuva-aiheena 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Aineistoni on kuvataidetta Suomesta 2000-luvun alusta tähän päivään. Olen valinnut aineistooni naisten tekemiä kuvauksia tytöistä. Kontekstina tarkastelen laajemmin visuaalista kulttuuria 1970-luvulta alkaen: miten tyttöjen bilettämistä on kuvattu ja tyttöyttä tehty. Aineiston rajauksen myötä tyttöyden tekemisessä voi nähdä ajallisia ja paikallisia muutoksia, mutta myös jatkumoa.
Bilettävät tytöt kohtaavat kontrollointia ja valvontaa muun muassa pukeutumisen, puhetapojen ja käyttäytymisen arvioinnin kautta. Vähäpukeisuus, äänekkyys, runsas alkoholin juominen ja seksuaalisesti arveluttavana pidettävä toiminta saattaa asettaa tytön huonoon maineeseen, jolla tyttöä rankaistaan normista poikkeamisesta. Tyttöjen keskinäiset sosiaaliset suhteet rakentuvat niin yksityisesti omissa huoneissa kuin myös julkisissa tiloissa, mutta tilat vaikuttavat siihen, miten vapaasti tytöt itseään pystyvät ilmaisemaan.
Bilettämisen rituaaleissa on nähtävissä luokkasidonnaisia koodeja. Keskiluokkaiset arvot asetetaan normiksi tuottamalla luokkahäpeää erottautumalla työväenluokkaisiksi mielletyistä lähiöravintoloista ja juomiskulttuurista. Tyttöihin kohdistuva luokkaerottelu on 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana näkynyt pissisten, bimbojen ja girl boss -käsitteiden myötä.
Bilettävät tytöt ilmiönä on tuottanut uutta ikonografiaa taiteessa. Aiempien sukupolvien taiteilijoiden, muusikoiden ja ohjaajien tekemät teokset ovat vaikuttaneet nykyajan feministiseen kriittiseen näkökulmaan bilettävien tyttöjen saamaan huomioon ja arvosteluun. Tyttöjen huonolla maineella on viitattu usein seksuaaliseen maineeseen. Bilettäessä tytöt kokeilevat ja tuottavat omaa seksuaalisuuttaan, mutta samaan aikaan heitä arvioidaan seksuaalisuutensa kautta ulkopuolelta. Taiteilijoiden, kuten Maisa Majakan, Emma Ainalan ja Katja Tukiaisen, voi nähdä pohtineen seksuaalimoraalin vaikutusta tyttöihin teoksissaan.
Taiteilijan oma tyttöyden kokemus voidaan nähdä yhtenä tekijänä siinä, miten tyttöyttä tehdään ja kuvataan hänen taiteessaan. Tutkielmassani sukupolvikysymys on tyttöyden representaatiota selittävä tekijä siinä, miten taiteilijat ovat tuottaneet taiteeseensa ajallisesti paikannettavan sukupolvikokemuksen tarttumalla ilmiöihin, jotka ovat yhdistettävissä heidän omakohtaisiin kokemuksiinsa omasta eletystä tyttöydestä.
Bilettävät tytöt kohtaavat kontrollointia ja valvontaa muun muassa pukeutumisen, puhetapojen ja käyttäytymisen arvioinnin kautta. Vähäpukeisuus, äänekkyys, runsas alkoholin juominen ja seksuaalisesti arveluttavana pidettävä toiminta saattaa asettaa tytön huonoon maineeseen, jolla tyttöä rankaistaan normista poikkeamisesta. Tyttöjen keskinäiset sosiaaliset suhteet rakentuvat niin yksityisesti omissa huoneissa kuin myös julkisissa tiloissa, mutta tilat vaikuttavat siihen, miten vapaasti tytöt itseään pystyvät ilmaisemaan.
Bilettämisen rituaaleissa on nähtävissä luokkasidonnaisia koodeja. Keskiluokkaiset arvot asetetaan normiksi tuottamalla luokkahäpeää erottautumalla työväenluokkaisiksi mielletyistä lähiöravintoloista ja juomiskulttuurista. Tyttöihin kohdistuva luokkaerottelu on 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana näkynyt pissisten, bimbojen ja girl boss -käsitteiden myötä.
Bilettävät tytöt ilmiönä on tuottanut uutta ikonografiaa taiteessa. Aiempien sukupolvien taiteilijoiden, muusikoiden ja ohjaajien tekemät teokset ovat vaikuttaneet nykyajan feministiseen kriittiseen näkökulmaan bilettävien tyttöjen saamaan huomioon ja arvosteluun. Tyttöjen huonolla maineella on viitattu usein seksuaaliseen maineeseen. Bilettäessä tytöt kokeilevat ja tuottavat omaa seksuaalisuuttaan, mutta samaan aikaan heitä arvioidaan seksuaalisuutensa kautta ulkopuolelta. Taiteilijoiden, kuten Maisa Majakan, Emma Ainalan ja Katja Tukiaisen, voi nähdä pohtineen seksuaalimoraalin vaikutusta tyttöihin teoksissaan.
Taiteilijan oma tyttöyden kokemus voidaan nähdä yhtenä tekijänä siinä, miten tyttöyttä tehdään ja kuvataan hänen taiteessaan. Tutkielmassani sukupolvikysymys on tyttöyden representaatiota selittävä tekijä siinä, miten taiteilijat ovat tuottaneet taiteeseensa ajallisesti paikannettavan sukupolvikokemuksen tarttumalla ilmiöihin, jotka ovat yhdistettävissä heidän omakohtaisiin kokemuksiinsa omasta eletystä tyttöydestä.