Ruututekstit karakterisaation välittäjänä rikosdraamasarjassa Komisario Lewis
Nurmi, Hilda (2024-05-08)
Ruututekstit karakterisaation välittäjänä rikosdraamasarjassa Komisario Lewis
Nurmi, Hilda
(08.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060343056
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060343056
Tiivistelmä
Merkittävä osa niin tv-sarjoihin kuin elokuviin liittyvää katselukokemusta ovat teosten hahmot, joista katsoja rakentaa mielikuvan karakterisaation ansiosta. Karakterisaatiolla viitataan henkilöhahmojen luonnehdintaan ja kuvaukseen, joka toteutuu niin sanatasolla kuin hahmon tekojen ja ulkonäön kautta. Tekstitetyissä audiovisuaalisissa teoksissa ruututekstit ohjaavat huomattavasti kohdekielisen katsojan tulkintaa ja mielikuvaa henkilöhahmoista. Tämän tutkielman tavoitteena on havainnollistaa ja syventyä niihin karakterisaation keinoihin, joilla kohdekieliset ruututekstit osallistuvat karakterisaatioprosessiin. Lisäksi tarkastellaan, eroaako käännöksen ja lähdetekstin karakterisaatio. Aihetta tutkitaan brittiläisestä rikosdraamasarjasta Komisario Lewis vertailemalla luokiteltuja karakterisaation keinoja lähdekielisistä repliikeistä ja niitä vastaavista suomenkielisistä ruututeksteistä. Tutkimusaineiston rajaamiseksi analysoidaan ainoastaan yhtä sarjan hahmoa kahdesta jaksosta.
Aineistosta analysoitiin viittä epäsuoran karakterisaation luokkaa: näennäistä suoraa määrittelyä, puheen karakterisoivaa ainesta, puheen ja toiminnan suhdetta, keskustelukäyttäytymistä sekä muuta epäsuoraa määrittelyä. Kaikki viisi keinoa esiintyvät sekä lähdetekstissä että käännöksessä, mikä osoittaa, että av-kääntäjä voi hyödyntää samoja keinoja kuin lähdeteksti. Esimerkeistä havaitut eroavaisuudet lähdetekstin ja käännöksen karakterisaation välillä eivät ole suuria ja selittyvät pitkälti ruututeksteille asetetuilla tila- ja aikarajoitteilla. Toisinaan käännös jopa vahvistaa hahmon luonnehdintaa esimerkiksi tehokkaalla sanavalinnalla tai muuttamalla väitelauseen kysymysmuotoon. Aineiston esimerkeistä voi kuitenkin päätellä, että kohdekielisen katsojan ymmärrys ja tulkinta tutkittavasta hahmosta on hieman erilainen kuin lähdekieltä osaavan katsojan hahmokäsitys. Käännöksen karakterisaatio eroaa lähdetekstistä muun muassa siinä, millaisena se esittää tutkittavan hahmon suhdetta muihin hahmoihin. Lisäksi käännös ei aina pysty välittämään hahmolle tyypillistä muodollisuutta, ja paikoin käännöksessä on toisaalta jouduttu supistamaan hahmon laajaa akateemista tietämystä.
Aineistosta analysoitiin viittä epäsuoran karakterisaation luokkaa: näennäistä suoraa määrittelyä, puheen karakterisoivaa ainesta, puheen ja toiminnan suhdetta, keskustelukäyttäytymistä sekä muuta epäsuoraa määrittelyä. Kaikki viisi keinoa esiintyvät sekä lähdetekstissä että käännöksessä, mikä osoittaa, että av-kääntäjä voi hyödyntää samoja keinoja kuin lähdeteksti. Esimerkeistä havaitut eroavaisuudet lähdetekstin ja käännöksen karakterisaation välillä eivät ole suuria ja selittyvät pitkälti ruututeksteille asetetuilla tila- ja aikarajoitteilla. Toisinaan käännös jopa vahvistaa hahmon luonnehdintaa esimerkiksi tehokkaalla sanavalinnalla tai muuttamalla väitelauseen kysymysmuotoon. Aineiston esimerkeistä voi kuitenkin päätellä, että kohdekielisen katsojan ymmärrys ja tulkinta tutkittavasta hahmosta on hieman erilainen kuin lähdekieltä osaavan katsojan hahmokäsitys. Käännöksen karakterisaatio eroaa lähdetekstistä muun muassa siinä, millaisena se esittää tutkittavan hahmon suhdetta muihin hahmoihin. Lisäksi käännös ei aina pysty välittämään hahmolle tyypillistä muodollisuutta, ja paikoin käännöksessä on toisaalta jouduttu supistamaan hahmon laajaa akateemista tietämystä.