Pragmaattista liberalismia ja globalisaation hallintaa : Suomen monenkeskisen kauppapolitiikan strategiat 1995-2006
Lintunen, Julia (2024-05-10)
Pragmaattista liberalismia ja globalisaation hallintaa : Suomen monenkeskisen kauppapolitiikan strategiat 1995-2006
(10.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052840175
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052840175
Tiivistelmä
Tutkielman pyrkimyksenä on selvittää Suomen kauppapoliittinen linja, sen muutos ja siihen vaikuttaneet tekijät vuosina 1995–2006. Tarkastelu keskittyy erityisesti monenkeskiseen kauppapolitiikkaan Euroopan unionissa ja Maailman kauppajärjestö WTO:ssa. Toimijoista kiinnostus kohdistuu erityisesti ulkoasiainhallinnon kauppapoliittiseen valmisteluun. Tutkimus on luonteeltaan perinteistä poliittisen historian tutkimusta, ja tutkimusaineistona hyödynnetään ulkoministeriön ja eduskunnan arkistojen asiakirjoja, Helsingin Sanomien ja Kauppalehden artikkeleja sekä tutkimushaastattelua.
Vuosina 1995–1996 Suomi sopeutui EU-jäsenyyden ja WTO:n perustamisen mukanaan tuomiin kauppapoliittisiin muutoksiin. Aiemmin Suomi toimi epävirallisessa pohjoismaisessa maaryhmässä, mutta nyt kansallisen kauppapolitiikan pääpaino siirtyi EU:n sisäisiin valmisteluihin. Pienenä ja liberaalina maana Suomi tuki pääosin komission peruslinjaa ja panosti niihin asioihin, jotka nähtiin kansallisesti tärkeiksi ja joilla nähtiin edistymismahdollisuuksia WTO:ssa. Erityisesti ITA-sopimukseen vaikuttaminen oli esimerkki onnistuneesta kansallisesta vaikuttamisesta.
Vuosina 1998–2001 kauppapolitiikassa keskityttiin valmistelemaan WTO:n uutta neuvottelukierrosta. Samaan aikaan myös globalisaation hallintaan liittyvä aktivismi voimistui, mikä kasvatti myös julkista mielenkiintoa kauppapolitiikkaa kohtaan. Valmistelujen kannalta merkittävin oli vuosi 1999, jolloin Suomi valmistautui uuteen neuvottelukierrokseen ensimmäistä kertaa EU:n jäsenmaana, ja pääsi myös vastaamaan jäsenmaiden kantojen yhteensovittamisesta EU:n neuvoston puheenjohtajamaana.
2000-luvun alussa Suomen globaalipolitiikkaa painottava ulkopolitiikan suuntaus oli voimakkaimmillaan, mikä näkyi kauppapolitiikassa kehitysnäkökulmien vahvempana korostamisena. Tähän vaikutti myös WTO:n neuvottelutilanne, jossa kehittyvät maat voimistivat asemaansa. Vuosia 2003–2006 leimasi kasvava pessimismi WTO-neuvotteluja kohtaan. Lopulta WTO-neuvottelujen katkeaminen kesällä 2006 johti EU:n kauppapolitiikan uudelleenorientoitumiseen.
Suomen kauppapoliittista toimintaa vuosina 1995–2006 voi kuvata pragmaattisena liberalismina. Suomi kuului EU-jäsenyytensä alusta asti liberaaliin maaryhmään, mutta kansalliset herkkyydet maatalouden ja tiettyjen palvelukaupan sektoreiden osalta ovat pitäneet Suomen maltillisempana kuin liberaaleimmat jäsenmaat. Toisaalta tutkimusajanjakson aikana myös globaalipolitiikan painotus vahvistui Suomen kauppapolitiikassa. Suomi on tyypillisesti tukenut kauppapolitiikassa komission peruslinjaa ja on profiloitunut pikemminkin kompromissin hakijana kuin kansallisten erityisintressiensä ajajana.
Vuosina 1995–1996 Suomi sopeutui EU-jäsenyyden ja WTO:n perustamisen mukanaan tuomiin kauppapoliittisiin muutoksiin. Aiemmin Suomi toimi epävirallisessa pohjoismaisessa maaryhmässä, mutta nyt kansallisen kauppapolitiikan pääpaino siirtyi EU:n sisäisiin valmisteluihin. Pienenä ja liberaalina maana Suomi tuki pääosin komission peruslinjaa ja panosti niihin asioihin, jotka nähtiin kansallisesti tärkeiksi ja joilla nähtiin edistymismahdollisuuksia WTO:ssa. Erityisesti ITA-sopimukseen vaikuttaminen oli esimerkki onnistuneesta kansallisesta vaikuttamisesta.
Vuosina 1998–2001 kauppapolitiikassa keskityttiin valmistelemaan WTO:n uutta neuvottelukierrosta. Samaan aikaan myös globalisaation hallintaan liittyvä aktivismi voimistui, mikä kasvatti myös julkista mielenkiintoa kauppapolitiikkaa kohtaan. Valmistelujen kannalta merkittävin oli vuosi 1999, jolloin Suomi valmistautui uuteen neuvottelukierrokseen ensimmäistä kertaa EU:n jäsenmaana, ja pääsi myös vastaamaan jäsenmaiden kantojen yhteensovittamisesta EU:n neuvoston puheenjohtajamaana.
2000-luvun alussa Suomen globaalipolitiikkaa painottava ulkopolitiikan suuntaus oli voimakkaimmillaan, mikä näkyi kauppapolitiikassa kehitysnäkökulmien vahvempana korostamisena. Tähän vaikutti myös WTO:n neuvottelutilanne, jossa kehittyvät maat voimistivat asemaansa. Vuosia 2003–2006 leimasi kasvava pessimismi WTO-neuvotteluja kohtaan. Lopulta WTO-neuvottelujen katkeaminen kesällä 2006 johti EU:n kauppapolitiikan uudelleenorientoitumiseen.
Suomen kauppapoliittista toimintaa vuosina 1995–2006 voi kuvata pragmaattisena liberalismina. Suomi kuului EU-jäsenyytensä alusta asti liberaaliin maaryhmään, mutta kansalliset herkkyydet maatalouden ja tiettyjen palvelukaupan sektoreiden osalta ovat pitäneet Suomen maltillisempana kuin liberaaleimmat jäsenmaat. Toisaalta tutkimusajanjakson aikana myös globaalipolitiikan painotus vahvistui Suomen kauppapolitiikassa. Suomi on tyypillisesti tukenut kauppapolitiikassa komission peruslinjaa ja on profiloitunut pikemminkin kompromissin hakijana kuin kansallisten erityisintressiensä ajajana.