Tuhkaksi muuttunut tieto : Turun palossa 1827 tuhoutuneet viranomaisasiakirjat ja tuhon vaikutus historiantutkimukseen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Turun palossa vuonna 1827 tuhoutuneet viranomaisasiakirjat ja tuhon vaikutus historiantutkimukseen. Tutkielma tarkastelee seuraavien arkistonmuodostajien aineiston kohtaloa palossa: Turun hovioikeus, Turun tuomiokapituli, Turun akatemia, Turun ja Porin lääninhallitus, Turun ja Porin läänin maanmittauskonttori, Turun maistraatti ja raastuvanoikeus sekä Turun poliisikamari. Aineistona on käytetty kyseisten arkistonmuodostajien arkistoluetteloita ja erityisesti niiden johdantoja sekä viranomaisten kirjeenvaihtoa ja relevantteja hallinnollisia pöytäkirjoja niissä tapauksissa, kun niitä on ollut saatavilla. Poikkeuksen tästä muodostaa akatemia, jonka osalta tarkastelu on rajattu pelkästään arkistoluetteloon ja tutkimuskirjallisuudesta löytyneisiin tietoihin sen arkiston ja kirjaston kohtalosta. Menetelmänä aineiston tulkinnassa on käytetty lähdekritiikkiä. Arkistoteoreettisena näkökulmana aiheeseen on arkistojen hiljaisuudet eri näkökulmasta kuin se yleensä ymmärretään – palon tapauksessa kyse ei ole vallankäytön ja arkistonhoidollisten toimenpiteiden aiheuttamasta hiljaisuudesta, vaan katastrofin aiheuttamasta hiljaisuudesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ja minkä tyyppistä viranomaisten aineistoa palossa tuhoutui, miten viranomaiset reagoivat tuhoon palon jälkeen sekä miten aineiston tuho on vaikuttanut historiantutkimukseen. Tutkielmassa tarkastellaan myös aineiston tuhoutumiseen tai säästymiseen johtaneita syitä, kuten aineiston pelastusyrityksiä palon aikana. Palo tuhosi tutkituista arkistonmuodostajista pahiten hovioikeuden ja tuomiokapitulin arkistot sekä akatemian kirjaston. Parhaiten säilyivät akatemian arkisto ja maanmittauskonttorin aineisto. Lääninhallituksen asiakirjoista suurin osa lääninkanslian aineistosta tuhoutui, mutta lääninkonttorin aineisto säilyi paremmin. Maistraatin ja raastuvanoikeuden aineistoa ajalta ennen paloa on melko paljon, mutta palon jälkeen maistraatti totesi pöytäkirjassaan maistraatin ja raastuvanoikeuden arkiston tuhoutuneen palossa, joten ilman paloa aineistoa olisi vielä huomattavasti enemmän. Palo vaikeuttaa historiantutkimusta, koska jotkin lähderyhmät tuhoutuivat pahasti. Palon jälkeen historiantutkimuksen kannalta suurimpana menetyksenä pidettiin akatemian kirjaston käsikirjoituskokoelmia, koska palon aikaan historiantutkimuksen lähteet eivät kuuluneet yhtä selvästi arkistoihin kuin nykyään, vaan niitä säilytettiin paljon myös kirjastoissa. Kaikilta tutkielmassa tarkastelluilta arkistonmuodostajilta säilyi palossa kuitenkin edes jotakin, joten tuho ei ollut täydellinen, ja aukkoja voi pyrkiä paikkaamaan esimerkiksi muualla kuin Turussa säilytetyllä aineistolla.