Kokonaisriskin mittaaminen yksityissijoittajan osakesijoituksissa
Santavuo, Juha (2024-05-23)
Kokonaisriskin mittaaminen yksityissijoittajan osakesijoituksissa
(23.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060444285
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060444285
Tiivistelmä
Sijoitusrahastojen ja pörssiosakkeiden omistajien lukumäärä on kasvanut Suomessa hyvin merkittävästi viime vuosina. Vuonna 2022 lähes 1,9 miljoonaa suomalaista omisti jompaakumpaa tai molempia niistä. Sijoittamiseen liittyy kuitenkin monia teorioita ja käsitteitä, jotka voivat olla yksityissijoittajalle tuntemattomia. Osalla sijoittajista on vain niukasti tietoa sijoituspäätöksen tukena, ja toisaalta he ovat tyypillisesti liian itsevarmoja arvopaperimarkkinoilla toimiessaan.
Sijoittamiseen liittyy paljon epävarmuutta, koska se perustuu tulevan kehityksen ennakointiin ja riskien arviointiin. Tutkielman päätavoitteena olikin lisätä ymmärrystä osakesijoitusten kokonaisriskin arvioinnista etenkin yksityissijoittajan näkökulmasta. Alatavoitteena on selvittää aiheeseen olennaisesti liittyviä rahoitusteorioita sekä riskejä yksityissijoittajien osakesijoituksissa. Tutkielma on käsiteanalyyttinen tutkimus ja kirjallisuuskatsaus. Se ei sisällä empiriaa, vaan tarkasteltavina aineistoina ovat ensisijaisesti tieteelliset artikkelit ja teokset. Toissijaisesti hyödynnetään myös muun muassa finanssialan toimijoiden verkkosivuja.
Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että sijoittajan riskit ja tuotto-odotukset ovat tiiviisti linkittyneitä toisiinsa. Sijoittajat odottavat, että suurempiriskisen sijoituksen tuotto on myös vastaavasti suurempi. Toisaalta salkun arvon raju heilunta voi johtaa lyhytjänteiseen kaupankäyntiin. On selvää, että sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Yksityissijoittajan riskit voidaan jakaa systemaattisiin riskeihin eli markkinariskeihin sekä toisaalta epäsystemaattisiin riskeihin, joista vain jälkimmäisen lieventäminen onnistuu hajauttamalla.
Sijoituksen kokonaisriskin arvioinnissa voidaan hyödyntää mittarina volatiliteettia, joka kuvaa riskin suuruutta eli sijoituksen tuoton keskihajontaa. Volatiliteetin määritelmä on yksiselitteinen, ja se on myös hyvin vertailukelpoinen mittari. Volatiliteettia käytetään riskin mittaamisessa esimerkiksi modernissa portfolioteoriassa, joka puolestaan perustuu siihen, että sijoitussalkku kootaan siten, että tarkoituksena on maksimoida odotettu tuotto tietyllä riskitasolla. Portfolioteorian keskiössä on hajauttaminen ja salkun kokonaiskuva. Se on puolestaan toiminut pohjana capital asset pricing -mallille, jolla arvioidaan salkun suorituskykyä sekä mallinnetaan ennusteita odotetun tuoton ja riskin välisestä suhteesta.
Havaintona oli myös se, että sekä volatiliteettiin että käsiteltyihin teorioihin kohdistuu monenlaista kritiikkiä. Ne sisältävät yksinkertaistavia oletuksia, mutta toisaalta niiden tarkoituksena onkin kuvata ennusteita ja tilannetta vain likimääräisesti. Joka tapauksessa käsitellyt mallit ovat saaneet vahvan jalansijan rahoitusalalla, ja siksi niitä onkin syytä tarkastella tutkimuksissa.
Sijoittamiseen liittyy paljon epävarmuutta, koska se perustuu tulevan kehityksen ennakointiin ja riskien arviointiin. Tutkielman päätavoitteena olikin lisätä ymmärrystä osakesijoitusten kokonaisriskin arvioinnista etenkin yksityissijoittajan näkökulmasta. Alatavoitteena on selvittää aiheeseen olennaisesti liittyviä rahoitusteorioita sekä riskejä yksityissijoittajien osakesijoituksissa. Tutkielma on käsiteanalyyttinen tutkimus ja kirjallisuuskatsaus. Se ei sisällä empiriaa, vaan tarkasteltavina aineistoina ovat ensisijaisesti tieteelliset artikkelit ja teokset. Toissijaisesti hyödynnetään myös muun muassa finanssialan toimijoiden verkkosivuja.
Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että sijoittajan riskit ja tuotto-odotukset ovat tiiviisti linkittyneitä toisiinsa. Sijoittajat odottavat, että suurempiriskisen sijoituksen tuotto on myös vastaavasti suurempi. Toisaalta salkun arvon raju heilunta voi johtaa lyhytjänteiseen kaupankäyntiin. On selvää, että sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Yksityissijoittajan riskit voidaan jakaa systemaattisiin riskeihin eli markkinariskeihin sekä toisaalta epäsystemaattisiin riskeihin, joista vain jälkimmäisen lieventäminen onnistuu hajauttamalla.
Sijoituksen kokonaisriskin arvioinnissa voidaan hyödyntää mittarina volatiliteettia, joka kuvaa riskin suuruutta eli sijoituksen tuoton keskihajontaa. Volatiliteetin määritelmä on yksiselitteinen, ja se on myös hyvin vertailukelpoinen mittari. Volatiliteettia käytetään riskin mittaamisessa esimerkiksi modernissa portfolioteoriassa, joka puolestaan perustuu siihen, että sijoitussalkku kootaan siten, että tarkoituksena on maksimoida odotettu tuotto tietyllä riskitasolla. Portfolioteorian keskiössä on hajauttaminen ja salkun kokonaiskuva. Se on puolestaan toiminut pohjana capital asset pricing -mallille, jolla arvioidaan salkun suorituskykyä sekä mallinnetaan ennusteita odotetun tuoton ja riskin välisestä suhteesta.
Havaintona oli myös se, että sekä volatiliteettiin että käsiteltyihin teorioihin kohdistuu monenlaista kritiikkiä. Ne sisältävät yksinkertaistavia oletuksia, mutta toisaalta niiden tarkoituksena onkin kuvata ennusteita ja tilannetta vain likimääräisesti. Joka tapauksessa käsitellyt mallit ovat saaneet vahvan jalansijan rahoitusalalla, ja siksi niitä onkin syytä tarkastella tutkimuksissa.