Konserniavustus osana suomalaisen konsernin verosuunnittelua
Lehmusvirta, Eeti (2024-05-23)
Konserniavustus osana suomalaisen konsernin verosuunnittelua
(23.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060444337
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060444337
Tiivistelmä
Tämän tutkielman keskiössä on tarkastella konserniavustuksen hyödyntämisen vaikutuksia konsernin kokonaisverorasitukseen. Tämän lisäksi tarkoituksena on tarkastella konserniavus-tuksen hyödyntämisen vero-oikeudellisia puitteita sekä yhtiöoikeudellisia haasteita.
Verovelvollisen on mahdollista suorittaa aitoihin liiketaloudellisiin perusteisiin perustuvia toi-menpiteitä, joilla on pienentävä vaikutus verovelvollisen verorasitukseen. Tämän kaltaista toi-mintaa kutsutaan suomalaisessa verolainsäädännössä verosuunnitteluksi. Osakeyhtiöt tai osuuskunnat voivat hakea monenlaisia etuja järjestelemällä toimintansa konsernimuotoon, ja usein konsernin toiminta saattaa ulos päin näyttää yhden taloudellisen yksikön toiminnalta. Konsernin toiminnan tuloksen verotus kuitenkin perustuu konserniyhtiöiden erillisyyden peri-aatteeseen, joka johtaa tilanteeseen, jossa konsernin verotaakka saattaa olla yhden yhtiön vero-taakkaa painavampi. Konserniavustus on siis mekanismi, jolla konserniyhtiöille mahdolliste-taan toisen konserniyhtiön tappioiden huomioiminen toisen konserniyhtiön verotuksessa, jol-loin taloudellinen toiminta alkaa muistuttaa enemmän yhden taloudellisen yksikön mallia, vaikka verotus perustuukin yhtiöiden erillisyyden periaatteeseen. Kaikessa yksinkertaisuudes-saan konserniavustus on konserniyhtiön voitosta toiselle konserniyhtiölle maksettava erä, joka pienentää antavan yhtiön tilikauden tulosta ja vastaavasti kasvattaa vastaanottavan yhtiön tili-kauden tulosta.
Konserniavustuksella voi olla monia käyttötarkoituksia konsernin sisällä, kuten voitonjako, sisäinen rahoitus tai verosuunnittelu. Verosuunnittelun kontekstissa konserniavustus on tehok-kaimmillaan tilanteissa, joissa toisen konserniyhtiön tilikauden tulos on voitollinen ja toisen konserniyhtiön tulos puolestaan tappiollinen. Tällöin avustus mahdollistaa tappioiden vähentä-misen voitollisten yhtiön tuloksesta, mikä johtaa konsernin verorasituksen pienentymiseen.
Vaikka Suomessa konserniavustukselle on tarkat ennalta määritellyt vero-oikeudelliset ehdot ja edellytykset, voi konserniavustuksen käyttöön liittyä monimutkaisuuksia ja ristiriitoja. Yleisin ongelmatilanne konserniavustuksen hyödyntämisen kannalta on konserniavustuksen vero-oikeudellisen ja yhtiöoikeudellisen kohtelun ristiriitaisuus, sillä yhtiöoikeus ei tunnista konser-niavustusta siinä missä vero-oikeus. Yhtiöoikeuden näkökulmasta konserniavustus on vastik-keetonta varojen jakoa, joka saattaa aiheuttaa ongelmia avustuksen tehokkaalle hyödyntämisel-le, sillä se saattaa mahdollisesti loukata joko velkojien suojaa tai vähemmistöosakkeenomista-jien oikeuksia. Avustuksen oikeudellisiin puitteisiin on tarpeen perehtyä syvällisesti, jotta avustusta pystyy hyödyntämään verosuunnittelun välineenä mahdollisimman tehokkaasti.
Tämä tutkielma toteutetaan teoreettisena kirjallisuuskatsauksena, ja tutkimusotteena toimii käsiteanalyyttinen tutkimusote. Tutkielmassa ei käytetä ollenkaan empiriaa, vaan tulokset poh-jautuvat alan kirjallisuuteen, suomalaiseen lainsäädäntöön sekä viranomaisten ohjeistuksiin.
Verovelvollisen on mahdollista suorittaa aitoihin liiketaloudellisiin perusteisiin perustuvia toi-menpiteitä, joilla on pienentävä vaikutus verovelvollisen verorasitukseen. Tämän kaltaista toi-mintaa kutsutaan suomalaisessa verolainsäädännössä verosuunnitteluksi. Osakeyhtiöt tai osuuskunnat voivat hakea monenlaisia etuja järjestelemällä toimintansa konsernimuotoon, ja usein konsernin toiminta saattaa ulos päin näyttää yhden taloudellisen yksikön toiminnalta. Konsernin toiminnan tuloksen verotus kuitenkin perustuu konserniyhtiöiden erillisyyden peri-aatteeseen, joka johtaa tilanteeseen, jossa konsernin verotaakka saattaa olla yhden yhtiön vero-taakkaa painavampi. Konserniavustus on siis mekanismi, jolla konserniyhtiöille mahdolliste-taan toisen konserniyhtiön tappioiden huomioiminen toisen konserniyhtiön verotuksessa, jol-loin taloudellinen toiminta alkaa muistuttaa enemmän yhden taloudellisen yksikön mallia, vaikka verotus perustuukin yhtiöiden erillisyyden periaatteeseen. Kaikessa yksinkertaisuudes-saan konserniavustus on konserniyhtiön voitosta toiselle konserniyhtiölle maksettava erä, joka pienentää antavan yhtiön tilikauden tulosta ja vastaavasti kasvattaa vastaanottavan yhtiön tili-kauden tulosta.
Konserniavustuksella voi olla monia käyttötarkoituksia konsernin sisällä, kuten voitonjako, sisäinen rahoitus tai verosuunnittelu. Verosuunnittelun kontekstissa konserniavustus on tehok-kaimmillaan tilanteissa, joissa toisen konserniyhtiön tilikauden tulos on voitollinen ja toisen konserniyhtiön tulos puolestaan tappiollinen. Tällöin avustus mahdollistaa tappioiden vähentä-misen voitollisten yhtiön tuloksesta, mikä johtaa konsernin verorasituksen pienentymiseen.
Vaikka Suomessa konserniavustukselle on tarkat ennalta määritellyt vero-oikeudelliset ehdot ja edellytykset, voi konserniavustuksen käyttöön liittyä monimutkaisuuksia ja ristiriitoja. Yleisin ongelmatilanne konserniavustuksen hyödyntämisen kannalta on konserniavustuksen vero-oikeudellisen ja yhtiöoikeudellisen kohtelun ristiriitaisuus, sillä yhtiöoikeus ei tunnista konser-niavustusta siinä missä vero-oikeus. Yhtiöoikeuden näkökulmasta konserniavustus on vastik-keetonta varojen jakoa, joka saattaa aiheuttaa ongelmia avustuksen tehokkaalle hyödyntämisel-le, sillä se saattaa mahdollisesti loukata joko velkojien suojaa tai vähemmistöosakkeenomista-jien oikeuksia. Avustuksen oikeudellisiin puitteisiin on tarpeen perehtyä syvällisesti, jotta avustusta pystyy hyödyntämään verosuunnittelun välineenä mahdollisimman tehokkaasti.
Tämä tutkielma toteutetaan teoreettisena kirjallisuuskatsauksena, ja tutkimusotteena toimii käsiteanalyyttinen tutkimusote. Tutkielmassa ei käytetä ollenkaan empiriaa, vaan tulokset poh-jautuvat alan kirjallisuuteen, suomalaiseen lainsäädäntöön sekä viranomaisten ohjeistuksiin.