Kotiin vai kotikotiin? : Kirjallisuuskatsaus kodin merkityksestä lapsuudenkodista muuttaneille itsenäistyville nuorille
Laine, Vilma (2024-05-24)
Kotiin vai kotikotiin? : Kirjallisuuskatsaus kodin merkityksestä lapsuudenkodista muuttaneille itsenäistyville nuorille
(24.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060545015
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060545015
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelin integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmin kodin merkitystä lapsuudenkodista pois muuttaneille itsenäistyville nuorille. Lähtökohtani oli Lahelman ja Gordonin (2003) viitekehys nuorten kodin ulottuvuuksien merkityksistä. Näitä ulottuvuuksia ovat fyysinen, sosiaalinen ja mentaalinen kodin ulottuvuus. Ulottuvuuksien merkityksien avulla selvitin, mitkä tekijät liittyvät nuorten merkityksenantoon kodille ja antavatko nuoret enemmän merkitystä lapsuudenkodille vai omalle itsenäiselle asunnolle kotina.
Aineiston perusteella nuoret luovat merkitystä kodille juuri fyysisen, sosiaalisen ja mentaalisen kodin ulottuvuuden näkökulmasta. Fyysisen kodin merkitystä nuoret luovat pitkälti materiaalisilla piirteillä. Nuorilla mahdollisuus päättää asunnon sisustuksesta ja toimintatavoista on merkittävää kodin merkityksen tuottamiselle. Materiaalisilla piirteillä luodaan toisaalta jatkuvuutta ja toisaalta eroa lapsuudenkodista itsenäiseen asuntoon. Sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta kodin merkityksen luomiselle on tärkeää läheiset sosiaaliset suhteet ja niiden tuoma turvallisuuden tunne. Varsinkin perheen asema korostuu, mutta myös ystävät ovat tärkeitä nuoren itsenäistyessä. Mentaalisen ulottuvuuden mukaan kodin merkityksen tuottamiseen liittyvät hyvin monenlaiset asiat. Koti ajatellaan yksityisenä, mutta toisaalta yhteisöllisenä, turvallisena paikkana, jossa oman identiteetin kehittäminen on mahdollista.
Näiden ulottuvuuksien mukaisesti voidaan määritellä, mille asunnolle nuoret antavat merkitystä kotina. Usein nuoret kokevat niin lapsuudenkodin kuin oman itsenäisen asunnon jonkinlaisena kotina. Oman itsenäisen asunnon merkitystä kotina vähentää kuitenkin usein asumisen väliaikaisuus, mahdottomuus päättää asunnon sisustuksesta sekä itsenäistymiselle ja ensimmäiselle muutolle tyypilliset perheestä irtautuminen, ja sen myötä tulevat kokemukset vieraasta paikasta, ihmisistä ja rutiineista. Lapsuudenkodin merkitystä kotina taas lisäävät perheen läsnäolon lisäksi siihen liitetyt monet muistot, turvallisuuden, pysyvyyden, mukavuuden sekä tuttuuden tunne.
Kaiken kaikkiaan asunnolle merkityksen antamiseen kotina vaikuttavat vahvasti henkilökohtaiset kokemukset, mutta myös yhteiskunnalliset rakenteet ja sosiaaliset odotukset ohjaavat niin merkityksenantoa kuin koko itsenäistymisprosessia. Aiheen tutkimus on vielä hyvin vähäistä, joten jatkossa olisi hyvä tutkia aihetta tarkemmin erilaisten perhemuotojen sekä asumistyyppien näkökulmasta tarkemmin yhden maan kontekstista.
Aineiston perusteella nuoret luovat merkitystä kodille juuri fyysisen, sosiaalisen ja mentaalisen kodin ulottuvuuden näkökulmasta. Fyysisen kodin merkitystä nuoret luovat pitkälti materiaalisilla piirteillä. Nuorilla mahdollisuus päättää asunnon sisustuksesta ja toimintatavoista on merkittävää kodin merkityksen tuottamiselle. Materiaalisilla piirteillä luodaan toisaalta jatkuvuutta ja toisaalta eroa lapsuudenkodista itsenäiseen asuntoon. Sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta kodin merkityksen luomiselle on tärkeää läheiset sosiaaliset suhteet ja niiden tuoma turvallisuuden tunne. Varsinkin perheen asema korostuu, mutta myös ystävät ovat tärkeitä nuoren itsenäistyessä. Mentaalisen ulottuvuuden mukaan kodin merkityksen tuottamiseen liittyvät hyvin monenlaiset asiat. Koti ajatellaan yksityisenä, mutta toisaalta yhteisöllisenä, turvallisena paikkana, jossa oman identiteetin kehittäminen on mahdollista.
Näiden ulottuvuuksien mukaisesti voidaan määritellä, mille asunnolle nuoret antavat merkitystä kotina. Usein nuoret kokevat niin lapsuudenkodin kuin oman itsenäisen asunnon jonkinlaisena kotina. Oman itsenäisen asunnon merkitystä kotina vähentää kuitenkin usein asumisen väliaikaisuus, mahdottomuus päättää asunnon sisustuksesta sekä itsenäistymiselle ja ensimmäiselle muutolle tyypilliset perheestä irtautuminen, ja sen myötä tulevat kokemukset vieraasta paikasta, ihmisistä ja rutiineista. Lapsuudenkodin merkitystä kotina taas lisäävät perheen läsnäolon lisäksi siihen liitetyt monet muistot, turvallisuuden, pysyvyyden, mukavuuden sekä tuttuuden tunne.
Kaiken kaikkiaan asunnolle merkityksen antamiseen kotina vaikuttavat vahvasti henkilökohtaiset kokemukset, mutta myös yhteiskunnalliset rakenteet ja sosiaaliset odotukset ohjaavat niin merkityksenantoa kuin koko itsenäistymisprosessia. Aiheen tutkimus on vielä hyvin vähäistä, joten jatkossa olisi hyvä tutkia aihetta tarkemmin erilaisten perhemuotojen sekä asumistyyppien näkökulmasta tarkemmin yhden maan kontekstista.