Anastasia Romanova – Tyttö joka eli : Myytti ja historiakulttuuri animaatioelokuvassa Anastasia (1997)
Oikarinen, Essi (2024-05-24)
Anastasia Romanova – Tyttö joka eli : Myytti ja historiakulttuuri animaatioelokuvassa Anastasia (1997)
(24.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060545317
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060545317
Tiivistelmä
Tutkielma keskittyy Anastasia Romanovaan ja häneen liittyvään myyttiin. Tarina Venäjän viimeisen tsaarin nuorimman tyttären selviytymisestä Jekaterinburgin teloituksesta vuonna 1918 on muodostunut aikojen saatossa. Tarinan mukaan Anastasia Romanova selviytyi Jekaterinburgin teloituksesta, pakeni bolsevikkeja ja jatkoi elämäänsä vallankumouksen jälkeen. Aihe on elänyt jo sadan vuoden ajan ja se jatkaa eloaan edelleen populaarikulttuurissa, vaikka Anastasia Romanovan todellinen kohtalo selvisi jo vuonna 2007, kun viimeiset Romanov-perheen jäsenten jäännökset löydettiin Jekaterinburgista. Koko Venäjän viimeinen tsaariperhe murhattiin siis heinäkuussa 1918.
Tutkielmassa tarkastelen Anastasia-myytin osasia ja tulkitsen, millaisia aineksia populaarifiktioksi muovattu tarina kantaa mukanaan. Myyttisiksi elementeiksi olen määritellyt Anastasia- ja Rasputinhahmot sekä Pietarin ja Pariisin ajallisina sekä paikallisina konteksteina. Näiden ohella keskityn myös elokuvan rakkaustarinan, musiikin ja sadunomaisuuden elementteihin. Analysoin aihetta alkuperäisaineistoni animaatioelokuva Anastasian (1997) avulla. Tutkielmassani keskeisiä käsitteitä ovat myytti ja historiakulttuuri, joiden kautta analysoin Anastasia-elokuvan keskeisiä elementtejä ja tuon esille, miten elokuvan tekijät ovat rakentaneet Anastasia Romanovan elämän lopusta populaarikulttuuriksi valjastetun tarinan.
Tutkimuskirjallisuutena käytän Markku Soikkelin teosta Rakkauselokuvan käsikirja (2018), Marc Millerin artikkelia ”Of Tunes and Toons: The Movie Musical in the 1990s” (2000), Marit Knollmuellerin artikkelia ”Anastasia(s): Cinematic Resurrections of an Imperial Grand Duchess 1928–1997” (2014) ja Jennifer E. Weymanin väitöskirjaa ”The Biggest Con in History”: American MythMaking in the Stage and Screen Adaptions of Anastasia (2018). Kyseiset teokset tukevat hahmojen, tapahtumapaikan ja -ajan sekä elokuvan keskeisten piirteiden, kuten rakkauden, musiikin ja sadunomaisuuden tulkitsemista. Esimerkiksi Weymanin väitöskirja tuo esille aiheen yleistä kontekstia, hahmoja, sadunomaisuutta sekä myytin rakentumista, koska Weyman keskittyy vahvasti väitöskirjassaan tuomaan esille sitä, miten myyttiä rakennettiin amerikkalaisen unelman mukaisesti, eikä Venäjän historian esille tuojana. Tutkin aihetta lähiluvun avulla, koska kyseinen metodi syventää elokuvan merkitysmaailmaa.
Animaatioelokuva Anastasia rakentaa tarinaa Anastasia Romanovan selviytymisestä tuomalla esille historiallisten henkilöiden ja hahmojen välisiä yhteneväisyyksiä sekä korostamalla elokuvan uskottavuutta. Juonen uskottavuutta elokuvan tekijät vahvistavat historiallisia paikkoja käyttämällä. Näiden ohella tuotantotiimi käyttää rakkaustarinaa, musiikkia ja sadunomaisuutta hyödyksi juonen rakentamisessa. Kyseisillä elementeillä katsojien huomio ohjataan romanssiin, tunteisiin ja
sadunomaisuuteen sekä häivytetään juonen fiktiivisyyttä. Täten esimerkiksi musiikin avulla vedotaan tunteisiin ja korostetaan elokuvan herättämiä tunnekokemuksia, kun taas elokuvan sadunomaisessa ilmaisussa korostuu disneymäisyys. Elokuvan tekijät ovatkin käyttäneet historiaa keinona muodostaa populaarikulttuurin tuote, joka on valjastettu viihdeteollisuuden käyttöön.
Tutkielmassa tarkastelen Anastasia-myytin osasia ja tulkitsen, millaisia aineksia populaarifiktioksi muovattu tarina kantaa mukanaan. Myyttisiksi elementeiksi olen määritellyt Anastasia- ja Rasputinhahmot sekä Pietarin ja Pariisin ajallisina sekä paikallisina konteksteina. Näiden ohella keskityn myös elokuvan rakkaustarinan, musiikin ja sadunomaisuuden elementteihin. Analysoin aihetta alkuperäisaineistoni animaatioelokuva Anastasian (1997) avulla. Tutkielmassani keskeisiä käsitteitä ovat myytti ja historiakulttuuri, joiden kautta analysoin Anastasia-elokuvan keskeisiä elementtejä ja tuon esille, miten elokuvan tekijät ovat rakentaneet Anastasia Romanovan elämän lopusta populaarikulttuuriksi valjastetun tarinan.
Tutkimuskirjallisuutena käytän Markku Soikkelin teosta Rakkauselokuvan käsikirja (2018), Marc Millerin artikkelia ”Of Tunes and Toons: The Movie Musical in the 1990s” (2000), Marit Knollmuellerin artikkelia ”Anastasia(s): Cinematic Resurrections of an Imperial Grand Duchess 1928–1997” (2014) ja Jennifer E. Weymanin väitöskirjaa ”The Biggest Con in History”: American MythMaking in the Stage and Screen Adaptions of Anastasia (2018). Kyseiset teokset tukevat hahmojen, tapahtumapaikan ja -ajan sekä elokuvan keskeisten piirteiden, kuten rakkauden, musiikin ja sadunomaisuuden tulkitsemista. Esimerkiksi Weymanin väitöskirja tuo esille aiheen yleistä kontekstia, hahmoja, sadunomaisuutta sekä myytin rakentumista, koska Weyman keskittyy vahvasti väitöskirjassaan tuomaan esille sitä, miten myyttiä rakennettiin amerikkalaisen unelman mukaisesti, eikä Venäjän historian esille tuojana. Tutkin aihetta lähiluvun avulla, koska kyseinen metodi syventää elokuvan merkitysmaailmaa.
Animaatioelokuva Anastasia rakentaa tarinaa Anastasia Romanovan selviytymisestä tuomalla esille historiallisten henkilöiden ja hahmojen välisiä yhteneväisyyksiä sekä korostamalla elokuvan uskottavuutta. Juonen uskottavuutta elokuvan tekijät vahvistavat historiallisia paikkoja käyttämällä. Näiden ohella tuotantotiimi käyttää rakkaustarinaa, musiikkia ja sadunomaisuutta hyödyksi juonen rakentamisessa. Kyseisillä elementeillä katsojien huomio ohjataan romanssiin, tunteisiin ja
sadunomaisuuteen sekä häivytetään juonen fiktiivisyyttä. Täten esimerkiksi musiikin avulla vedotaan tunteisiin ja korostetaan elokuvan herättämiä tunnekokemuksia, kun taas elokuvan sadunomaisessa ilmaisussa korostuu disneymäisyys. Elokuvan tekijät ovatkin käyttäneet historiaa keinona muodostaa populaarikulttuurin tuote, joka on valjastettu viihdeteollisuuden käyttöön.