”NO MÄ LUULEN, ETTÄ TÄÄ ROOLIJAKO MENEE SILLAIN, ETTÄ KAIKKI ODOTTAA JONKUN TOISEN TEKEVÄN TÄN HOMMAN JA OTTAVAN VASTUUN.” – Haastattelututkimus työeläkekuntoutuksen prosessista ja eri toimijoiden rooleista työterveyslääkäreiden ja kuntoutujien näkökulmista.
Lähteenmäki, Noora (2024-04-20)
”NO MÄ LUULEN, ETTÄ TÄÄ ROOLIJAKO MENEE SILLAIN, ETTÄ KAIKKI ODOTTAA JONKUN TOISEN TEKEVÄN TÄN HOMMAN JA OTTAVAN VASTUUN.” – Haastattelututkimus työeläkekuntoutuksen prosessista ja eri toimijoiden rooleista työterveyslääkäreiden ja kuntoutujien näkökulmista.
Lähteenmäki, Noora
(20.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646697
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646697
Tiivistelmä
Työeläkekuntoutuksen sääntely on monimutkaista ja osaltaan tulkinnanvaraista, mikä johtaa väistämättä siihen, että tulkintoja ja toimintatapoja on useampia. Kun säännöissä on tulkinnanvaraa ja esimerkiksi kuntoutusprosessiin osallistuvien tahojen rooleja ja työtehtäviä ei ole tarkkaan eritelty, voi tämä johtaa siihen, ettei kuntoutusprosessiin osallistuvat toimijat itsekään tiedä, mitä heiltä odotetaan tai mikä muiden toimijoiden rooli on.
Tämä pro gradu -tutkimus on toteutettu toimeksiantona Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kanssa ja siinä havainnollistetaan työeläkekuntoutusprosessin monimutkaisuutta ja käytännön toteutuksen vaihtelevuutta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuka työeläkekuntoutusprosessia käytännössä koordinoi. Lisäksi kiinnostuksen kohteena on se, miten kuntoutujat ja työterveyslääkärit kokevat eri toimijoiden roolit kuntoutusprosessissa ja mikä toimija on lopulta kuntoutujalle tärkein. Tutkimuksen aineisto on kerätty tätä tutkimusta varten haastattelemalla työeläkekuntoutuksen läpikäyneitä kuntoutujia ja kuntoutusprosessiin työssään osallistuvia työterveyslääkäreitä. Aineiston analyysi syntyi koodausten ja luokittelujen avulla aiempaa tutkimustietoa hyödyntäen.
Tutkimuksen perusteella havaitsin kuntoutujien kokevan, että sekä työterveyslääkäri että palveluntuottajan työ- tai uravalmentaja ovat kuntoutusprosessin kannalta merkittäviä toimijoita, eikä ilman heidän panostaan kuntoutusprosessi olisi edennyt. Vaikka työterveyslääkärit vähättelivätkin omaa rooliaan eivätkä suoraan koe olevansa koordinoivassa asemassa, oli heidän vastaustensa perusteella silti selvää, että työterveyslääkärin rooli on varsinkin kuntoutusprosessin alussa merkittävä ja koordinoiva. Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että työkyvyn tukemisen taso ja kuntoutusosaaminen vaihtelevat suuresti työnantajien keskuudessa, minkä lisäksi alentuneesti työkykyisen työntekijän ja työnantajan välinen suhde vaikuttaa olevan jännittynyt ja usein vaikeakin. Vähäinen kiinnostus ja ymmärrys työntekijöiden työkykyä kohtaan on ristiriidassa työnantajia koskevaan yleiseen huolehtimisvelvoitteeseen, minkä vuoksi olisi tarpeen selvittää yksityiskohtaisemmin sitä, kuinka hyvin puolestaan työnantajat ymmärtävät oman roolinsa työntekijän työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä.
Tämä pro gradu -tutkimus on toteutettu toimeksiantona Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kanssa ja siinä havainnollistetaan työeläkekuntoutusprosessin monimutkaisuutta ja käytännön toteutuksen vaihtelevuutta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuka työeläkekuntoutusprosessia käytännössä koordinoi. Lisäksi kiinnostuksen kohteena on se, miten kuntoutujat ja työterveyslääkärit kokevat eri toimijoiden roolit kuntoutusprosessissa ja mikä toimija on lopulta kuntoutujalle tärkein. Tutkimuksen aineisto on kerätty tätä tutkimusta varten haastattelemalla työeläkekuntoutuksen läpikäyneitä kuntoutujia ja kuntoutusprosessiin työssään osallistuvia työterveyslääkäreitä. Aineiston analyysi syntyi koodausten ja luokittelujen avulla aiempaa tutkimustietoa hyödyntäen.
Tutkimuksen perusteella havaitsin kuntoutujien kokevan, että sekä työterveyslääkäri että palveluntuottajan työ- tai uravalmentaja ovat kuntoutusprosessin kannalta merkittäviä toimijoita, eikä ilman heidän panostaan kuntoutusprosessi olisi edennyt. Vaikka työterveyslääkärit vähättelivätkin omaa rooliaan eivätkä suoraan koe olevansa koordinoivassa asemassa, oli heidän vastaustensa perusteella silti selvää, että työterveyslääkärin rooli on varsinkin kuntoutusprosessin alussa merkittävä ja koordinoiva. Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että työkyvyn tukemisen taso ja kuntoutusosaaminen vaihtelevat suuresti työnantajien keskuudessa, minkä lisäksi alentuneesti työkykyisen työntekijän ja työnantajan välinen suhde vaikuttaa olevan jännittynyt ja usein vaikeakin. Vähäinen kiinnostus ja ymmärrys työntekijöiden työkykyä kohtaan on ristiriidassa työnantajia koskevaan yleiseen huolehtimisvelvoitteeseen, minkä vuoksi olisi tarpeen selvittää yksityiskohtaisemmin sitä, kuinka hyvin puolestaan työnantajat ymmärtävät oman roolinsa työntekijän työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä.